– Siinä se nuttu tulee samalla, kun telkkaria katsoo, kertoo tänäkin vuonna kymmeniä vauvan nuttuja neulonut pudasjärveläinen Hilja Honkanen.
Muut Pudasjärven seurakunnan nuttupiiriläiset, Eeva Mäntykenttä, Eija Kuosmanen, Silja Ahonen ja Sinikka Pietilä, nyökyttelevät vieressä.
Yhteensä Pudasjärven vapaaehtoiset neulojat ovat neuloneet vuosittain liki 200 nuttua, eikä tämä vuosi ole tuomassa poikkeusta, sillä Kanttorilan vaatehuoneen hyllyllä nuttuja on jo iso pahvilaatikollinen odottamassa matkaansa Tuurin kautta Etiopiaan.
Seurakuntakodin viereisessä sijaitsevassa Kanttorilassa naiset kokoontuvat joka kuukauden ensimmäinen torstai iltapäivän viidestä seitsemään.
Maailmanlaajuiseksi levinnyt nuttuprojekti sai alkunsa vuonna 2008 Etiopiassa. Tuolloin erään etiopialaisen sairaalan synnytysosaston henkilökunta kysyi diakonissa Pirkko Tuppuraiselta, voisivatko suomalaiset keksiä heidän pienille keskosilleen jotain lämmintä vaatetta, että nämä selviäisivät sadekaudesta.
Lähetystyöntekijä Tuppurainen suunnitteli mallin, ja vapaaehtoistyö alkoi Suomessa. Nuttujen tavoitteena on myös saada äidit synnyttämään sairaalaan ja taata näin turvallinen synnytys.
– Tämä voi olla juuri se juttu, jonka avulla saamme äidit synnyttämään sairaalaan, Etiopian suurimman sairaalan synnytyslääkäri oli sanonut nutun nähtyään. Tuo lause on ollut monelle kannustimena vapaaehtoistyöhön.
– Ajatus tuli niin sydämelle, Pudasjärven nuttupiirin aktiivi Sinikka Pietilä muistelee aikaa, jolloin hän sai kuulla nuttuprojektista.
Pudasjärvellä nuttupiiri on kokoontunut nelisen vuotta.
– Ajattelin, että mahtavaa! Nyt pääsen kutomaan ja vielä hyvään tarkoitukseen. Tässä yhdistyy käsityöharrastus ja auttaminen, lankaholistiksi itseään kuvaileva Eija Kuosmanen nauraa.
Kuosmasen mielestä parasta nuttujen kutomisessa on se tunne, kun nutun saa valmiiksi. Ajatus siitä, että nuttu päätyy vauvan päälle suojaamaan juuri maailmaan tullutta pienokaista nostaa tunteet pintaan:
– Nutun mukaan lähtee paljon lämpimiä ajatuksia.
Nuttuja neulotaan sekä omista, lahjoituksena saaduista että seurakunnan ostamista langoista.
– Otamme lahjoituslankoja mielellämme vastaan, toimintaa koordinoiva diakoni Helena Koivukangas vinkkaa ja toteaa toiminnan olevan avointa kaikille asiasta kiinnostuneille.