Vielä viisi vuotta sitten Tero Pekkalan (22 v.) elämä oli menossa hyvää vauhtia alamäkeen, mutta pohjakosketusta ei tullut, koska apu löytyi Karhupajalta. Hän aloittaa vuoden alussa opinnot valmistuakseen muutaman vuoden päästä sosionomidiakoniksi ja asuntokin on Oulusta jo järjestynyt.
Pekkala oli Karjupajalle tullessa masentunut, ahdistunut ja paniikkihäiriöitäkin oli. Nyt näistä oireista ei ole tietoakaan. Miten hän sai elämänsyrjästä kiinni?
– Älysin tai oikeastaan se taisi olla TE-toimiston työvoimaneuvoja, joka älysi ottaa yhteyttä nuorten työpajalle Karhupajaan.
– Aika pohjalta me Teron kanssa läksimme kipuamaan ylös. Aluksi Tero jaksoi olla Karhupajalla vain yhden päivän viikossa ja silloinkin neljä tuntia kerrallaan. Aluksi se oli enimmäkseen lattiaan tuijottelua, mutta siitä vaan lähdimme keskustelujen ja pikkuisten työtehtävien kautta nousemaan pikkuhiljaa ylöspäin, kertoo yksilövalmentaja Sointu Veivo.
Pekkalan mukaan Karhupajalla saamansa tuki on auttanut häntä löytämään itsestään vahvuuksia, joista hän aikaisemmin ei ollut edes tietoinen.
– Ilman sitä tukea ja ohjausta istuisin varmaan tänä päivänäkin kotona ja tuijottelisin tietokoneen ruutua.
Pyydän Teroa nimeämään yhden asian, mikä on häntä vaikeassa elämäntilanteessa auttanut.
– Itsetunto. Se, että uskoo itseensä ja kykyihinsä, auttaa elämässä eteenpäin. Itsetunnon sain täällä Karhupajalla taitavien valmentajien ansiosta.
Uskoo häneen muutkin, sillä Tero on istunut Pudasjärven nuorisovaltuustossa kolme kautta, josta yhden vuoden puheenjohtajana. Ja viime kunnallisvaaleissa hän uskaltautui jo ehdokkaaksi, mutta tällä kertaa äänet eivät vielä riittäneet läpimenoon.
Veivo kertoo, että Karhupajalla on kerrallaan 17 nuorta valmennuksessa.
– Kaikki he ovat erilaisia persoonia, jotka vaativat kukin yksilökohtaista ja erilaista valmennusta. Karhupajalla opastetaan nuoria arjen hallintaan konkreettisten työtehtävien ja keskustelujen kautta.
Terokin oli palkkatyössä liikuntahallilla kahdeksan kuukautta palkkatuen avulla.
– Hänestä tuli pelkkää kiitosta niin asiakkailta kuin muulta henkilökunnaltakin, kertoo Veivo.
Teron mukaan hän oppi siinä työssä vastuunkantoa, kun rakennuksen kunnosta huolehtiminen kuului hänen tehtäväkenttäänsä.
Karhupaja ei jätä nuoria selviytymään yksin, vaikka he eivät enää olisikaan talon kirjoilla. Sointukin oli Teron mukana Oulussa pääsykokeissa, ja se merkitsi Terolle paljon.
Nyt, kun Tero kääntää elämässään uuden lehden, hän itsekin ihmettelee, että onko tämä kaikki oikeasti totta.
– Tiedän, että olen hyvä, osaan ja katson luottavaisena tulevaisuuteen. Uskallan mennä jo oman mukavuusalueen ulkopuolelle, ja tiedän, miten hyvältä onnistuminen tuntuu. Uskallan hyppiä vieraille vesille.
Tero on aivan varma, että opiskelu Oulussa vie hänet uuden elämän alkuun ja siellä saa myös hyviä verkostoja, jotka ovat tärkeitä tulevan elämän varrella.
Lopuksi tämä positiivinen nuori mies sivaltaa yhtä yhteiskunnan epäkohtaa. TE-keskukset ohjaavat työttömät ihmiset entistä enemmän ruudun äärelle, kun pitäisi keskittyä kahdenkeskisiin juttutuokioihin, joissa paneudutaan työttömän henkilön vahvuuksiin ja kiinnostuksen kohteisiin.
– Toinen ihminen voi löytää toisesta sellaisia vahvuuksia, mistä itse ei edes ole tietoinen. Niin minunkin kohdallani kävi.