Piirinuohoojajärjestelmä on Oulu-Koillismaan pelastuslaitoksen alueella siirretty historiaan. Nyt talon tai muun savupiipulla varustetun rakennuksen omistaja voi tilata nuohoojan mistä haluaa.
Tarjontaa alkoi olla heti vuoden alusta, tietää Taivalkosken ja Pudasjärven itälaidan piiput entisenä piirinuohoojana tunteva Teijo Iinatti. Hän on saanut kyselyjä hämmentyneiltä asiakkailtaan uudesta tilanteesta.
– Pahimmillaan on levitetty huhua jonka mukaan olisin lopettamassa koko homman. Töitä on kuitenkin riittänyt, uusiakin asiakkaita on tullut.
Pian 40 vuotta lähinnä Livon ja Sarakylän talojen katoille kivunnut Jussi Korhonen ihmettelee Oulu-Koillismaan pelastuslaitoksen kiirehtimistä. Hänen mukaansa Lapin puolella mennään vielä entiseen malliin.
Korhonen perää päättäjiltä nyt vastausta peruskysymykseen. Asetukset kilpailun avaamiseen alalla eivät hänestä ole valmiit vaikka uudistus on toteutettu.
– Mennäänkö nuohoustyössä tästä lähtien paloturvallisuus vai raha edellä? Palojen ennaltaehkäisy ja tekijöiden ammattitaito ovat näihin asti olleet ykkössijalla.
Virkaveli Iinatti tietää muutaman nuohousyrityksen olevan ottamassa uutta mallia työhön. He kouluttavat nuohoojia, Iinatti ei ihmettele, vaikka työsuorituksia ehkä pian tarjotaan puhelinmyyntinä.
Paikalliset ammattilaiset eivät malliin usko, työkohteiden pitkät välit vaativat heistä paikallistuntemusta ja aikataulujen sovittelua asiakkaiden kanssa. Se ei etätyönä onnistu, Iinatti ja Korhonen epäilevät.
Iinatin mielestä otettu suunta kilpailuun on oikea. Aiempi oli hänestä aikansa elänyt, antoi kyllä mahdollisuuksia mutta toi myös rajoitteita. Muutosvaiheen epävarmuuden mies ymmärtää, mutta omalta kannaltaan sanoo työtilanteen nyt hyvältä näyttävän.
– Tyytyväinen saa olla kun vanhoista asiakkaista liki jokainen on minut työhön halunnut. Kai sitä on osannut työnsä tehdä ja ihmisiä hyvin kohdella kun näin on.
Iinatin mielestä asiakassuhde perustuu työn jälkeen ja luottamukseen. Hänestä muutaman euron hintaero, mikä työssä voi tarjoajien kesken olla, on harvoille ratkaiseva.
Hän on huomannut, kuten Korhonenkin, että vuosien myötä tutuksi tullut nuohooja on varsinkin sivukylien ikäihmisille tervetullut vieras. Niin kiire ei saa olla, ettei kuulumisia ehdi vaihtaa, on miesten toteamus.
Korhonen moittii tiedottamisen alan uudistuksesta olleen niukkaa. Sekin mitä on saatu, on hänestä byrokraattien näppäimistöltä lähtenyttä pykälien pyörittelyä.
– On kuultu valepoliiseista ja -lääkäreistä. Mitä osaa kuluttaja tehdä, jos katolle nouseekin valenuohooja? Työn laatu on tällä alalla a ja o, onhan kysymys jopa ihmishengistä ja suurista omaisuusarvoista.
Itse mies sanoo antavansa työlleen takuun. Tehdään tarvittaessa niin moneen kertaan, että ei jää sanomista. Asiakkaan ja nuohoojan pitää olla tyytyväisiä, kun homma on valmis, Korhonen vakuuttaa.