Lähdön hetki on haikea. Jokainen, joka on koskaan lähtenyt Pudasjärveltä, tietää sen.
Kun melkein viisi vuotta sitten kurkistin pitäjään ensimmäistä kertaa, olin työhaastattelumatkalla. Huomasin Pudasjärven vehreän luonnon ja kävin sattumalta ajelulla Liepeen pappilassa.
Silloin kaikki halukkaat saivat viljellä palstaa Liepeessä. Olin juuri nähnyt erään Iijokiseudun juttuaiheista, sitä tuolloin vielä tietämättäni.
Pudasjärvellä tehdään leimallisen rivakasti ja toimeen tarttuen asioita: pieniä ja tärkeitä, sekä suuria ja mullistavia. Kaikki ne ovat hyvin merkityksellisiä ihmisille.
Toimittajan työssäni pääsin seuraamaan pudasjärvistä elämää läheltä.
Ensimmäisiä asioita, joihin perehdyin oli muun muassa se, kun kyläläisvaikuttamiseen haettiin uusia reittejä.
Oli vuosi 2012, ja kaupungin kyläyhdistyksistä toivottiin muodostuvan suuri yhteinen kyläneuvosto. Se toive toteutui, ja niin Iijokiseudussa on seurattu kyläneuvoston kokoontumisia. Niissä on puhetta riittänyt.
Paikallislehden toimittajana olen saanut syventyä hyvin monenlaisiin ja monihaaraisiinkin asioihin, sekä hypätä pää edellä uuteen. Olen saanut olla mukana myös lehden uudistamisessa ja nettisivujen kehittämisessä.
Lisäksi aikaani täällä on kuulunut ihan tavallista arkea: Puikkarissa urheilemista, asumista ja luontopoluilla liikkumista.
Paikkakunnan henkiset arvot nousevat luonnosta, joka on pudasjärvisten sydämen mailla ikivehreä ja soliseva. Luontoihmisenä olen kokenut kuuluvuuden tunnetta paikkakuntaan juuri tästä syystä.
Olen saanut kunnian tuntea ihmisiä eri puolilta laajaa paikkakuntaa. Minulle on kerrottu monesta: siitä kuinka yksinäisyys koskettaa ikäihmisiä ja siitä, kuinka nuoret ideoivat itsenäisesti hyvin monenlaisia asioita, joita sitten on porukalla toteutettu.
Juttuaiheita ja jututettavia on kertynyt valtavasti. Puheenaiheet, sekä niiden luominen ovat tuoneet elämääni merkityksen tuntua.
Pudasjärven eri toimijoista on tullut minulle tuttuja ihmisiä. Sellaisia, jotka ovat ilahtuneet minut nähdessään. Tuttuja ja ystäviä on niin seurakunnassa kuin koulutuksen, liikunnan, kulttuurin ja taiteen puolellakin. Teitä tulee ikävä.
Iijokiseudussa on minulle rakasta se, että lehti liputtaa aidosti pudasjärvisten ja Pudasjärven puolesta, tukien kaikin tavoin kunnan elinvoimaisuutta.
Lehdessäni, työssäni, on ollut arvot lähellä.
Nyt kuitenkin on lähdön aika, siksi haluan heittää jäähyväiset.
On ollut mieluisaa olla täällä. Työkaverit ovat maailman parhaita. Kiitos.
Elämä on jatkuvaa muutosta. Sen kourissa on moni kuntakin. Olen ihaillen saanut seurata sitä, kuinka Pudasjärveä on rakennettu ja mahdollisuuksia luotu aina ajatuksen verran edellä.
Muun muassa vanhuspalveluita on kunnassa järjestetty niin, että se on koskettanut minuakin toimittajan työssäni syvästi.
Kun suljen yhden oven, toinen aukeaa. Katson taakse lämmöllä, ja eteenpäin astun mielenkiinnolla ja uteliain mielin, kuten aina. Sama asenne on myös Pudasjärvellä se, mitä kannattaa viljellä.
Myönteinen mieli saa ovet avautumaan, eikä epävarmuus tulevaisuudesta pelota.
Kiitän teitä, rakkaat lukijat ja yhteistyökumppanit, ajastani Pudasjärvellä!