Vielä työelämässä ollessaan Metsälästä mökin hankkinut Kari Jääskeläinen on eläkemiehenä miettinyt mökkinsä muuttamista vakituiseksi asunnoksi. Sen verran työlääksi muutos on osoittautunut, että mies on siitä luopumassa.
– Olen todennut, että tämä pitäisi purkaa ja tehdä lähes kokonaan uusiksi. Olenkin tehnyt tähän jo 1970-luvulla rakennettuun mökkiin remonttia itselle sopivaan tahtiin. Kyllä tässä talvenkin tarkenee.
Sähkölämmitystä tukee ilmalämpöpumppu. Mainio laite, mies kehuu. Takka on hyvä lisälämmitin, mökin edellinen omistaja näyttää olleen innokas halontekijä, itsellä ei ole vielä tarvinnut kirveeseen tarttua, hän toteaa.
Jääskeläisen mökissä on varustusta niin, että hän ehti Metsälästä pitäen tehdä työuransa viimeisinä vuosina etätöitäkin. Valokuitu toi siihen mahdollisuudet, Nokialla tuotepäällikkönä puurtanut insinööri kiittelee.
Tuo mahdollisuus ei tosin ollut päällimmäisenä mielessä mökin hankinnassa. Oulussa edelleen virallisesti asuva yksin jäänyt mies oli mökkeillyt Oulujärvellä eikä juuri kauempaa aikonut seuraavaakaan hankkia.
– No, Metsälästä sopiva löytyi.Tänne ajelee reilussa tunnissa, joten se ehto täyttyi. Ympäristökin miellytti, paikka on rauhallinen, silti Syöte on lähellä.
Syöte oli Jääskeläiselle tuttu, siellä oli aiemmin vietetty monet talvet asuntovaunussa. Nykyään hän kääntää moottorikelkan keulan sinne vievälle kelkkauralle, hiihto ja laskettelu eivät enää innosta.
Työuransa viimeisen vuosikymmenen aikana Jääskeläinen kiersi maailmaa. Työkomennuksilla tutuiksi tulivat niin monet arabimaat kuin Pakistan, Filippiinit ja Pohjois-Afrikkakin. Kotoisimmalta olo tuntui kuitenkin Norjassa.
Sen mies kertoo maailmalla oppineensa, että ihmiset kaikkialla olivat todella mukavia. Eroja toki oli, eniten ihmetyttivät olot Arabiemiraateissa, jossa vierastyöläiset näyttivät olevan melkeinpä orjan asemassa.
Kuvaava kokemus halulle tutustua toisiin sattui hänelle Marokossa. Sinne mentyään hän kätteli tulevat työkaverinsa, mutta yksi nainen ei siihen suostunut.
– Ihmettelin sitä, selvisi että hän naimattomana naisena ei sitä saanut tehdä. Seuraavana päivänä nainen tuli kättelemään itse, oli laittanut ihonvärisen hansikkaan ja kättely muuttui luvalliseksi.
Melkoista oppia ihmisistä myöntää Jääskeläinen saaneensa. Mutta jokseenkin tarpeeksi, hän naurahtaa. Siksi hän sanoo viihtyvänsä hyvin Kuopusjärven törmän mökissään.
Lähinaapurit ovat tulleet tutuiksi, mutta kylän menoihin ei mies sano isommin osallistuvansa. Asiointi hoituu Rytingissä tai Kurenalla, parin viikon välein Oulussa lähinnä postilaatikko katsomassa.
Kurenalla käydessä hän kertoo miettivänsä miten tänne oudoista oloista tulleet pakolaiset kotiutuvat. Helppoa se ei pienellä paikkakunnalla ole. Huonona paljon maailmaa nähnyt Jääskeläinen ei pudasjärveläisten tavoitetta uusien kuntalaisten saamiseksi pidä.
– Mielelläni itsekin tänne veroni maksaisin. Muutamat naapurimökkiläisetkin ovat puhuneet, että tänne sitä eläkepäiviksi muutetaan, mutta taitavat meitä iäkkäämpiä pitää enemmän tulevana kulueränä kuin tuottavina kuntalaisina.
Itse hän sanoo pitävänsä Metsälän mökkiä kotipaikkanaan. On tuo pakkanen, lumituisku ja hiljaisuus sentään poikaa johonkin Dubain väentungokseen tai arabimaissa kokemaani hiekkamyrskyyn verrattuna, puita takkaan lisäävä mies hymähtää tyytyväisenä.