Poromiesten ja viljelijöiden kesken orastavaa yhteisymmärrystä
Poronhoidon ja maatalouden yhteisymmärrys otti pieniä edistysaskelia viime viikolla Pohjantähdessä järjestetyssä tilaisuudessa. Suurin saavutus oli se, että molempien osapuolten näkökannoista päästiin keskustelemaan saman pöydän ääressä.
Paliskuntainyhdistyksen toiminnanjohtaja Anne Ollilan esitystä porotalouden ja maanviljelyn ristiriitoja kartoittaneesta tutkimuksesta oli kuulemassa parikymmentä porotalouden edustajaa, kymmenkunta maanviljelijää sekä joukko politikkoja ja asiasta muuten kiinnostuneita – yhteensä puolensatainen joukko.
Viljelijöiden puolelta tutkimusta heti kärkeen arvosteltiin siitä, että siihen oli haastateltu vain 26 maanviljelijää, jolloin otanta oli liian suppea ja osanottajat paliskuntien valitsemia.
Toiminnanjohtaja Ollila puolusteli, ettei kyseessä ollut tilastollinen vaan laadullinen tutkimus, jonka tekijä oli väitöskirjaansa tekevä tohtorikoulutettava Lapin yliopistosta.
– Tarkoituksena oli päästä syvemmälle itse asian ytimeen. Käytäntöjä ja ehdotuksia ongelmien ratkaisemiseksi ja asian ymmärtämiseksi tutkimuksella haettiin ja niitä saatiin.
Syytettyinä takarivissä istuvat poromiehet saivat tämän jälkeen kuulla täyslaidallisen moitteita porojen vierailuista pelloilla:
– Kun soittaa, viive on pitkä ennen kuin poromies paikalle saapuu. Ja vaikka käydään pois ajamassa, poro on viisas ja palaa pian takaisin.
– Vaikka soittaa, niin ei ajajia paikalle kuulu. Oman koiran käyttökin on kielletty.
Syytöksiä sateli lisäksi vastuun pakoilusta ja välinpitämättömyyttä. Jyrkimmät kannat vaativat tarkkaa poronhoitolain 31 §:n noudattamista, joka yksinkertaistettuna kieltää porojen laiduntamisen pelloilla.
Poromiesten puolelta myönnettiin, että tilanne on ollut joskus hankala, mutta että yritetty on. Suurimpana ongelmana kerrottiin olevan vuokrapellot, johon ei ole saatu lupaa aidantekoon – sekä erityisesti se, että rahoitus aitojen tekoon on ollut pari vuotta jäissä.
Viljelijöiden joukosta nostettiin esille myös muiden asianosaisten ongelmia – esimerkiksi mökkiläiset, joiden pihoilla porot asuvat. Aitaamallakaan ei hyvä tule, sillä silloin ”joutuu asumaan häkissä”. Näin palattiin väittämään, että ”porot kuuluu aidata, ei ihmiset”.
Poromiesten puolelta muistutettiin, ettei vapaa-ajan asuntojen aitaus kuulu poronhoitolain piiriin ja jos on vara rakentaa satoja tuhansia euroja maksava mökki, on varaa myös se aidata.
Viljelijöiden taholta kiistettiin tutkimuksessa esiin noussut toteamus, että ongelmien taustalla olisi maanviljelijöiden kokema ahdinko ja poroasia olisi nyt noussut esiin viime kesän huonon sadon takia.
– Asiaan olisi aikoja sitten pitänyt puuttua. Ensimmäinen askel ei ole ongelman vähättely. On vain yksi ongelma: porot pellolla.
Toisaalta myönnettiin, että maanviljelijältä menee hermot, kun on huono sato ja eväät ei riitä edes omille elukoille. SDP:n kaupunginvaltuutettu Tuula Kuukasjärven mukaan huonoina satovuosina viljelijällä ei ole vara poroja elättää.
Esitettiin jopa poronhoitoalueen laajentamista koko maahan, jotta rasitus ei olisi vain yksillä. Ollilan mukaan asia kaatuisi etelässä maanomistusoikeuteen. Poronhoitoalueella poronhoito on ikimuistoinen oikeus.
Esille kaivettiin myös porotalouden tuotto 15 miljoonaa euroa ja petovahinkoina korvattavat 11 miljoonaa. Ollilan mukaan jälkimmäisessä on kyse menetetystä omaisuudesta, jota vastaavasti korvataan maataloudenkin puolella.
Poromiesten keskuudesta heitettiin vastavihjauksena maataloustuet, joiden määrään ei kuitenkaan tässä yhteydessä katsottu aiheelliseksi puuttua. Samaa mieltä asiasta oltiin maanviljelijöiden puolella: ”Se olisi liian iso suo tarvottavaksi.”
Aikanaan kunnallispolitiikassa vaikuttanut vanha poroisäntä Reijo Kenttälä muistutti, että hän oli aikanaan yhdessä maanviljelijöiden kanssa ajamassa merkittävää kunnan tukea pelonraivaukseen, joka on voimassa vieläkin.
Sekä maataloutta että poronhoitoa harjoittavan kunnallispoliitikko Eero Oinas-Panuman mukaan tuet ovat yhtä tärkeitä maataviljeleville poromiehille. Petoasioista hänellä oli käsitys, että tieto olisi, miten ongelma tulisi hoitaa, mutta silloin istuisivat putkassa koko pitäjän poromiehet.
– Isommassa EU-kuviossa olemme kaikki samassa veneessä ja petoasioissa MTK on toiminut Brysselissä oivallisesti. Enemmän meillä löytyy yhdistäviä kuin erottavia tekijöitä.
Tilaisuuden loppua kohti – kun suuremmat höyryt oli ilmoille päästetty – myös suurimmalla osalla viljelijöistä asenteissa näytti tapahtuvan lientymistä.
Yhteisymmärrystä asiaan löytyi mm. petoasioissa, että ”valtion karja on liian hyvin suojeltua ja siitä pitäisi laittaa lisää viestiä EU:hun.
Miksi asiasta on nyt noussut niin suuri haloo, johtui erään mielestä siitä, etteivät asiat ole menneet eteenpäin. Riitelyksi keskustelua ei tunnistettu, katsottiin heitetyn vain kärjekkäitä mielipiteitä:
– Heti kun asiasta alettiin kohista lehdissä ja somessa, nousi tämäkin tutkimus äkkiä pystyyn. Tutkimus on hyvä asia, mutta nyt pitäisi saada jotain toimeen.
Käytettyjen puheenvuorojen perusteella Pudasjärvellä peltoporo-ongelma keskittyy pääasiassa akselille Yli-Livo-Sarakylä-Ruuhensuo sekä muualla muutamien suurempien viljelijöiden tiluksille.
Pudasjärven kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Mari Kälkäjä ehdotti, että kyseisillä ongelma-alueilla pidetään aiheesta sovitteleva palaveri poromiesten ja viljelijöiden kesken.
Poromiehille tuli selväksi, että kaivataan lisää vastuuntuntoa ja reaktioita yhteydenottoihin.
Kaikkein jyrkimmin tilanteeseen suhtautunut maanviljelijäkin lopuksi loivensi, että olisiko poromiesten hyvä ottaa käytännöksi käydä ilmoittamassa viljelijälle, että poroja on ajettu. Silloin voitaisiin olla varmoja, että yhteydenottoon on reagoitu.
– Asenne kun paranee, niin poronhoidon imago paranee, ettei meillä olisi sellainen tunne, että se on välinpitämättömyyttä.
Myös ehdotuksia suhteiden korjaamiseksi esitettiin. Kaivattiin käyttöön enemmän työlinjaisia porokoiria ja informaatiopuolelle liikenteen Porokellon tyyppistä palvelunumeroa, johon voisi soittaa ja ongelmaa kootusti hoitaa.
Poroaidat portteineen koettiin ongelmallisina viljelyskoneiden liikkumiselle ja esitettiin veräjille Norjan mallin mukaisia putkisiltoja, joista eläimet eivät mene yli.
Tilaisuuden lopuksi toiminnanjohtaja Ollila myönsi, että parantamisen varaa on ja lupasi, että palautteeseen reagoidaan. Aitaukseen käytettävät tuet ovat hänen mukaansa olleet muutaman vuoden hakukiellossa, mutta rahaa on taas luvassa aitatöihin ensi kesälle.