Eduskunnan työ on lähtenyt liikkeelle verkkaan.
Toki alkurynnistyksenä tehtiin uudelle hallitukselle hallitusohjelma, jonka taustaryhmissä ainakin jokainen Keskustan kansanedustaja oli mukana. Mutta sen jälkeen on ollut verkkaista. Verkkaisuus johtuu demokratiasta ja sitä turvaavista säännöksistä.
Valtakuntaa pitää johtaa eduskunnan enemmistön tahdon mukaisesti. Käytännön johtamista varten on hallitus. Hallitus johtaa laatimalla lakeja, joita jokaisen tässä maassa on noudatettava.
Hallitusohjelmassa on päätetty ne suuntaviivat, joiden mukaisesti tehdään uusia lakeja tai muutetaan entisiä. Ministeriöiden virkamiehet ja -naiset ovat jo ryhtyneet laatimaan muutoksia. Siis uusia lakeja ja entisten lakien muutoksia.
Ministeriöissä joudutaan miettimään, miten muutokset vaikuttavat. Virkahenkilöt tutkivat aiempia säännöksiä. He kyselevät eri alojen asiantuntijoilta.
Joskus ministeriöt lähettävät lakimuutosehdotuksia lausunnoille, esimerkiksi kuntiin, Kuntaliittoon, eri järjestöille, jopa yksittäisille asiantuntijoille. Ja tietenkin he koko ajan kertovat ministereille, mitä tämä tai tuo muutos voisi vaikuttaa. Ministerit taas katsovat, että muutosten suunta on se, mitä hallitusohjelmassa halutaan.
Uusi hallitusohjelma on ollut vasta vähän aikaa ministeriöiden ohjenuorana. Siksi uusia lakiehdotuksia ei ole vielä ehditty tehdä. Siksi eduskunnan työ on juuri nyt aika verkkaisen tuntuista.
Toki käsiteltävänä on joitakin edelliseltä hallitukselta jääneitä lakimuutosehdotuksia, jotka ovat enemmän teknisluonteisia. Siis jonkin sananmuodon tai virheen korjaamisia tai sitten sellaisia, joissa hallitus-oppositio-asetelmalla ei ole merkitystä.
Kun sitten laki- tai lakimuutosehdotus on valmis, hallitus tuo sen eduskunnan käsiteltäväksi. Eduskunta käy ehdotuksesta lähetekeskustelun, jossa jokainen kansanedustaja voi ilmaista ehdotuksesta mielipiteensä.
Hallituspuolueiden kansanedustajat löytävät ehdotuksesta hyviä puolia, mutta saattavat myös kritisoida sitä ja löytää korjattavaa.
Opposition kansanedustajat taas yleensä haukkuvat ehdotuksen syvimpään suohon. Opposition tarkoitus on ainakin löytää ehdotuksen heikot kohdat.
Lähetekeskustelun päätteeksi ehdotus lähetetään johonkin valiokuntaan. Sosiaali- ja terveysasiat sosiaali- ja terveysvaliokuntaan, kunta-asiat hallintovaliokuntaan, liikenneasiat liikennevaliokuntaan.
Valiokunnassa lakiehdotus tai lakimuutosehdotus hiotaan lopulliseen muotoonsa, siis joka ikinen pykälä käydään valiokunnassa läpi. Kun valiokunta on käsitellyt asian, se laatii ehdotuksesta mietinnön, jossa perustellaan, miksi ehdotus voidaan hyväksyä sellaisenaan tai miksi jotakin pykälää pitää muuttaa.
Usein ehdotus lähetetään lausunnolle johonkin toiseen valiokuntaan. Vaalien alla tuli tunnetuksi tilanne, jossa sosiaali- ja terveysvaliokunta oli tekemässä mietintöä sote-järjestämislaista. Perustuslakivaliokunta kuitenkin totesi lausunnossaan, että lakiehdotus ei ollut perustuslain mukainen. Niinpä lakia ei voitukaan tehdä.
Kun valiokunta kirjoittaa lopullisia lakipykäliä, valiokunnassa olevat kansanedustajat käyvät ehdotuksen sisällöstä ja pykälien sananmuodoista hyvinkin tiivistä keskustelua.
Valiokunta myös kutsuu aina asiantuntijoita kertomaan näkemyksensä siitä, miten ehdotetun lain vaikutukset näkyvät yhteiskunnassa. Valiokunta yrittää ottaa kaiken huomioon niin, että laki täyttäisi tarkoituksensa juuri sillä tavalla, kuin sen on tarkoitus muokata yhteiskuntaa.
Koko eduskunta käsittelee mietintöä sitten nk. ensimmäisessä käsittelyssä. Vielä tässäkin vaiheessa jokainen kansanedustaja voi ehdottaa muutoksia pykäliin.
Jos jonkun kansanedustajan ehdotus saa taakseen enemmistön, pykälät muuttuvat sen mukaisiksi. Sen jälkeen seuraa vielä tavallaan harkinta-aikaa, ja kun laki tulee täysistuntoon toiseen käsittelyyn, laki voidaan joko hyväksyä tai hylätä, mutta ei enää muuttaa.
Tällaiseen hullunmyllyyn tässä olen joutunut. Vaiko päässyt?
Uuden hallituksen ensimmäisiä lakiehdotuksia odotellaan viimeistään alkusyksyllä. Olen ihan varma, että monenlaista sähäkkää syntyy, kun säästölakeja ryhdytään sorvaamaan.
Niilo Keränen