Kolumni

Miten käy hiilipörssin

Ilmastokamppailun hiilipörssi oli esillä ilmaston keskusteluissamme pari vuotta sitten. Pääministeri Juha Sipilä järjesti joulukuussa 2018 ilmastoseminaarin 170:lle alan vaikuttajalle. Seminaarin suositus oli perustaa Suomeen hiilipörssi.

Talouselämän vaikuttajista hiilipörssiä kannatti näkyvimmin energiayritys ST1:n perustaja Mika Anttonen. Hiilipörssi olisi markkinapaikka yhtäältä päästetylle ja toisaalta sidotulle hiilelle. Hiilidioksidia taivaalle vapauttavat maksaisivat hiilen päästövirroistaan. Ilmakehästä hiilidioksidia poistaville puolestaan maksettaisiin hiilen nieluvirroista.

Hyvin hoidetusta kaupankäynnistä tulee aina voittoa. Voiton voisi siirtää uusien ilmastotoimien tutkimiseen. Päästövirtojen osalta kansainvälinen hiilipörssi on toiminut vuodesta 2004, kun EU:n piirissä käynnistyi hiilidioksidin päästökauppa. Nieluvirtojen osalta mitään vastaavaa ei ole onnistuttu käynnistämään. Kateen suuntaan kauppaa käyvää hiilipörssiä ei Sipilän kaudella onnistuttu Suomeenkaan luomaan.

Meillä hiilipörssin osaamisalue olisivat olleet metsät, ja niihin päätyvät hiilen nieluvirrat. Kiitos Metsäntutkimuslaitoksen jo 1922 aloittaman Valtakunnan Metsien Inventoinnin, metsänhoitoyhdistysten ja metsäkeskusten pitkäaikaisen työn yksityismetsissä sekä nykyisen digiajan tietokonesovellusten, voimme määrittää kullekin metsätilalle vuosittain sinne tulevan hiilen nieluvirran.

Metsätilojen osallistuminen hiilipörssiin olisi helpoin metsäverotuksen kautta. Hallinnollisesti se olisi tosin työlästä. Kyseessä olisi saman mittaluokan muutos, mikä tapahtui vuonna 2005. Siirryimme silloin metsissämme pinta-alaverotuksesta tuloverotukseen. Mutta siitä muutoksestahan hiilipörssi voisi ottaa hallinnon oppia.

Merkittävin selite hiilipörssin jarruuntumiseen taitaa olla maaperässä. Enemmän kuin metsiä, ilmastopuhe käsittelee nykyisin aktiivipeltojen hiilivarastoja, jättöpeltojen metsitystä, turvepeltojen ja turpeennoston jättömaiden tulevaisuutta eli ylipäänsä maaperän hiilivarastoja ja hiilen virtoja. Ikään kuin peltomaidemme, niin kivennäismaiden kuin turvemaidemme hiili tulisi saada heti hiilipörssiin samalla tapaa kuin metsien puuvaraston hiili.

Maaperän hiili on ilmastolle tosi tärkeä. Koko maapallon tasolla maanpinnan alapuolisessa humuksessa on noin kolme kertaa enemmän alkuainehiiltä kuin maanpinnan yläpuolisessa puustossa. Ongelma on maaperän hiilivarastojen ja hiilivirtojen mittaaminen. Emme osaa riittävän luotettavasti kertoa, paljonko esimerkiksi kivennäismaan luomuviljelyn kyntämätön kaurapelto vuosittain sitoo hiiltä. Tai paljonko vaikkapa nurmiviljelyn suopelto vuosittain päästää hiiltä.

Maaperän hiilen osalta meiltä puuttuvat Valtakunnan Metsien Inventointia muistuttavat pitkäaikaiset maaperän alkuainehiilen mittaussarjat. Ilman tällaista perusmittausta hallinto arvellee joutuvansa hiilipörssissä loputtomaan kiistelyyn siitä, mikä on vaikkapa peltojen vuotuisen hiilivirran todellinen suuruus. Hiilipörssi voisi edetä, jos maaperän hiili jätettäisiin siitä toistaiseksi pois. Sen sijaan metsät voisi liittää hiilipörssiin välittömästi. Hiilipörssin tahkoamia voittovaroja voisi käyttää Luonnonvarakeskuksen vetämään Valtakunnan Maaperän Hiilen Inventointiin.

Veli PohjonenMaat. ja metsät. triMetsänhoitotieteen dosentti Helsingin yliopistossaMetsätalouden energiatuotannon emeritusprofessori Joensuun yliopistossa