Joulupuu on rakennettu, pol … eikun joulu on jo ovella, lauletaan monessa kodissa aattoiltana.
Harvempi miettii, että miksi?
Miksi tarvomme hangessa, pimeässä metsässä kirveen kanssa ja kaadamme kaikkein parhaan, tukkipuuksi kehityskelpoisimman yksilön naap … siis omasta metsästä ja raahaamme sen aatonaattona pirttiin sulamaan?
Monet ovat keksineen helpomman konstin ja ostavat kuusen siististi pakattuna marketin pihasta. Onpa muovinenkin tasaisesti kasvattanut suosiotaan.
Miksi vaivalla tai valuutalla hankittu kuusi peitellään kaikenlaisella krääsällä ja pistetään lamput palamaan, vaikka luonnonluoma jo itsessään olisi olohuoneen komistus?
Vettä lantraamme kuusenjalkaan, mutta siitä huolimatta se karistaa parin viikon ajan neulaspiikkejä sukanpohjat täyteen.
Lopulta tehtävänsä tehnyt juhlakalu heitetään loppiaisena kartanolle ja kärrätään rantaan kokkotarpeiksi viimeistään juhannuksena. Miksi?
Joulukuusi, kuten muutkin perinteemme ovat kaukaista perua. Ikivihreät puut ovat olleet ikuisen elämän symboleita jo egyptiläisten, kiinalaisten ja juutalaisten muinaisissa perinteissä. Puunpalvonta oli aikojen alussa yleistä myös eurooppalaisten pakanakansojen keskuudessa.
Me kristityt olemme kautta aikain olleet hanakoita tarttumaan vanhoihin perinteisiin ja keksimään niille kristillisiä merkityksiä. Vanhat pakanalliset tavat oli työlästä kitkeä kansan keskuudesta, mutta varhaiset kirkkoisät hoksasivat, että paljon helpompaa oli antaa niille uusi sisältö.
Niinpä keksittiin joulupuun kuvaavan paratiisin tiedon puuta, josta Eeva sen kuuluisan omenan Aatamille syötti. Niinpä varhaisissa kristillisissä joulukuusissa oli koristeena omenoita ja öylättejä sekä niiden jatkeeksi muitakin herkkuja. Loppiaisena syntiinlankeemuksen hedelmät ja katumuksen kalkit sitten pisteltiin parempiin suihin hyvällä omallatunnolla.
Se, että joulupuut alettiin myöhemmin kietoa hopein, kultavöin johtui esteettisistä syistä. Ehkäpä nuukimmat metsänomistajat eivät raskineet parasta puunalkuaan kaataa, koska kuusenkäkkäränkin saattoi helposti tuunata silmää hiveleväksi.
Tähti ilmestyi kuusenlatvaan muistuttamaan merkillisestä valoilmiöstä, joka oli johdattanut itämaan tietäjät Betlehemiin. Kynttilät kruunasivat koko komeuden muistuttamaan siitä, kuka tuo valon pimeyteen.
Se alkuperäinen paratiisin puu ei liene ollut kuusi, mutta siitä huolimatta kristinuskon saapumisen jälkeenkin Pohjois-Skandinaviassa talojen ulkoseiniä koristeltiin vuoden vaihteen pimeimpänä aikana havupuun oksilla paholaisen karkottamiseksi.
Vähitellen havuja alettiin kantaa myös sisälle, mutta huomattiin, että helpommallakin pääsee. Vähemmällä roskaamisella selvisi, kun toi sisään koko puun. Siinä mielessä ympyrä on sulkeutumassa, että joulukuuset ovat viime vuosikymmenten aikana olleet siirtymässä takaisin ulkoruokintaan. Yhä useamman kodin ja kauppaliikkeen pihamaalla sekä toreilla ja turuilla seisoo jouluvaloin koristeltu kuusi.
Ensimmäinen tieto joulupuusta Kristuksen syntymän juhlinnan symbolina on Tallinnasta vuodelta 1441. Irrallisia tietoja löytyy myös muualta Baltiasta ja Saksanmaalta 1500-luvun alusta. Vihreä joulukasvi ei aina ollut puu eikä varsinkaan kuusi, jota lehtipuuvaltaisessa maastossa oli harvakseltaan.
Esimerkiksi Ranskassa se saattoi olla misteli, jota alkujaan käytettiin yleisesti sikäläisten talojen koristeluun todennäköisesti samassa tarkoituksessa kuin Pohjois-Euroopassakin. Varhaisin kirjallinen kuvaus varsinaisen joulupuun koristelusta löytyy Strassburgista vasta vuodelta 1605.
Koskapa kuusi oli joulupuuna selkeästi pohjoisen juttu, sitä alettiin käyttää myös yhtenä uskonpuhdistuksen välineenä. Joulukuusesta muodostui vähitellen etelän katolisen jouluseimen protestanttinen vastine.
Erään tarinan mukaan itse uskonpuhdistaja Martti Luther olisi keksinyt joulukuusen Wittenbergissä. Kulkiessaan kotiinsa pilkkopimeän metsän halki, kuutamo oli valaissut kuurassa olevia kuusenlatvoja sen verran, että ne näyttivät olevan täynnä tähtiä. Niinpä Martti oli kaatanut pienen kuusen ja tuonut sen koristamaan kotiaan.
Lutherin ja hänen perheensä joulunvietosta kuusipuineen julkaistiin kuva lähes 300 vuotta merkkimiehen kuoleman jälkeen. 1800-luvulla kuva levisi painotuotteissa ja postikortteina yli protestanttisen maailman.
Suomalaisen Luther-tutkijan, teologiantohtori Juhani Forsbergin mukaan on kuitenkin varsin epätodennäköistä, että vuonna 1536 Lutherin kodissa olisi ollut joulukuusi. Muista lähteistä ei löydy asialle vahvistusta. Kysymyksessä on hänen mielestään mielikuvituksen luoma legenda, joka lähti liikkeelle edellä mainitusta kuvasta.
Saksasta joulukuusi kuitenkin levisi maailmalle uskonpuhdistuksen mukana. Yhdysvaltoihin se saapui 1770-luvulla sekä Tanskaan ja Englannin hoviin 1800-luvun alussa. Vuosisadan lopulla katolinen sanomalehti haukkui protestanttisuutta ”joulukuusiuskonnoksi”, sillä protestanttisia kirkkoja oli alettu Saksassa koristella joulukuusin jo 1840-luvulta alkaen.
Suomeen joulukuuset saapuivat tiettävästi korkeampaa sivistystä saaneiden kansankynttilöiden toimesta. Ensimmäisiä joulukuusia alettiin koristella kansakoulujen joulujuhliin 1900-luvun alussa.
Parissa vuosikymmenessä se levisi nopeasti lännen ja etelän kaupungeista, kartanoista ja pappiloista pohjoisempaankin Suomeen - lopulta lähes kaikkiin kirkkoihin ja koteihin.
Niin kuin muunkin joulutouhun, myös joulukuusen alkuperäisen idean kohtalona on ollut kaupallistuminen. Joulukuusikauppa on nykyään miljoonabisnes. Vuonna 2015 joulupuumyynnin arvo Suomessa oli noin 32 miljoonaa euroa.
Suomessa ostetaan vuosittain noin puolitoista miljoonaa joulukuusta. Hieman yli miljoona on suomalaista alkuperää kotimaisilta kasvattajilta, noin 300 000 haetaan omasta tai naapurin metsästä. Noin 150 000 joulukuusta tuodaan ulkomailta, lähinnä Tanskasta.
