Haastatteluja häneltä ei yleensä irtoa. Valikoivasti vain ammattilehtiin. Maalarina hän on kansainvälisesti tunnettu pitkän linjan alakulttuurimusiikin kuvittaja.
Noin 100 maalaustaan on julkaistu underground-heavymetallilevyjen kansissa ympäri maailmaa. Kansimaalauksia julkaisseita yhtyeitä ja levy-yhtiöitä löytyy yli 20 eri maasta viideltä mantereelta.
– Nyt oli pakko. Iijokiseutu on ammattilehti. Se on Kaapuveikon koti. Täällä se on syntynyt ja peilannut täkäläistä sielunmaisemaa jo toistakymmentä vuotta, myöntää Kaapuveikon piirtäjä, taiteilija Juha Vuorma.
Kaapuveikko syntyi Vuorman mukaan sattumalta. Hän oli piirrellyt huvikseen pandakarhuja jo tovin aikaa, koska niiden ulkomuodossa oli mielessään mukava mustavalkoinen kontrasti.
Kemin sarjakuvafestivaaleille 1992 piti keksiä sarjakuvahahmo ja niin sai panda kaavun päällensä. Siitä alkoi pikkuhiljaa kehittyä myös nykyisin tuntemamme ”metsätonttupandakarhun” persoonallisuus.
Vuosien varrella Kaapuveikkoa on julkaistu lehdissä ja paikallislehdissä Helsingistä Inariin sekä sarjakuva-antologioissa ja lukuisina omina sarjakuva-albumeinaan.
1993 alkaen Kaapuveikkoa alkoi julkaista paikkakunnalla lyhytikäiseksi jäänyt ilmaisjakelulehti Pudasjärven Sanomat, koska Iijokiseutu ei sitä alkuun huolinut.
Vuorman kynänjälkeä nähtiin kuitenkin Iikkarin sivuilla sarjakuvassa ”Reiska-Eemeli” jo 1980-luvulla, toimittaja Antti Ervastin käsikirjoittamana.
Päätoimittaja Pasi Haarahiltusen aikakaudella ympäri maata mieron tiellä poukkoillut Kaapuveikko palasi taas synnyinseudulleen. Kaapu vakiintui lopullisesti Iijokiseudun sivuille 2000-luvun puolivälissä.
Vuorma kehuukin Iikkaria paikallisen sarjakuvan uranuurtajaksi. Ilmestyihän siellä aikanaan myös Asko Laxin piirtämä ”Riiviöt”.
Sarjakuvat ovat olleet tärkeitä Vuormalle pienestä pitäen. Hän kertoo, että oppi ymmärtämään sarjakuvien kieltä aiemmin kuin oppi lukemaan.
Varhaislapsuutensa Vuorma vietti Ylikiimingin Nuoritassa, missä äitinsä toimi kyläkaupan hoitajana. Sarjakuvalehtiä piti kuitenkin käydä ostamassa Oulusta tai Pudasjärven R-kioskilta.
Esikuviensa mukaisesti hän ryhtyi piirtelemään ensimmäisiä omia sarjakuviaan kaupan valkoiselle käärepaperille kuulakärkikynällä.
Suurimman vaikutuksen tekivät taitavien italialaispiirtäjien lännensarjakuvat, ”Lännentie” ja ”Ken Parker”. Jostain syystä saman kustantamon Tex Willer ei samalla tavalla kolahtanut.
Neljännelle luokalle alakouluun Vuorma muutti vanhempiensa synnyinpitäjään Pudasjärvelle. Taideharrastuksille aukeni aivan uudenlainen ympäristö.
Öljyvärimaalauksen niksit Vuorma opetteli aikaa myöten kantapään kautta, akryylivärien käytön opetti Paavo Ahonen vasta lukiossa.
1980-90 -lukujen vaihdetta voidaan pitää pudasjärveläisen nuorison taiteellisena kultakautena. Ilmeisesti taiteen perusopetus tuotti hedelmää.
Samaan aikaan sarjakuvapiirtäjä, maalari, underground-levynkansitaiteilija Juha Vuorman kanssa koulua käyneistä aikalaisista ovat kuvataidepuolella hänen lisäkseen menestyneet esimerkiksi Tapani Kokko ja Jussi Goman.
– Mutta aivan eri taiteellisessa genressä, Vuorma huomauttaa.
Uraa uurtavaa työtä tehtiin samaan aikaan Pudasjärvellä myös musiikin saralla.
Lieneekö ollut vuonna 1986 pamahtaneen Tshernobylin vai 1990-luvun alun laman ja pankkikriisin syytä, että Pudasjärvellä perustettiin useita kansallisesti ja jopa kansainvälisestikin omassa genressään noteerattuja alakulttuuri-rockbändejä.
Joukossa olivat mm. thrash metal -bändit Eternal Tears of Sorrow, Kalmah ja National Napalm Syndicate, jotka ovat soittaneet ja levyttäneet aivan näihin päiviin saakka.
Viimeksi mainitussa soitti aikanaan myös Juha Vuorma. Yhtyeensä ensimmäisen LP-levykannen suunnittelijaksi häntä ei vielä tuolloin kelpuutettu, mutta sittemmin on kysyntää riittänyt maailmalla laajemminkin.