Metsätyön menneisyydestä kiinnostunut, nykyään Oulunsalossa asuva metsäammattilainen Esko Hyttinen on kotikylänsä Puhoksen metsiä kulkiessaan pannut merkille vanhoista ajoista kertovia kohteita.
Kotitilansa metsäpalstan kupeessa Hiisijoessa hän on tutkinut vanhan uittopadon jäänteitä ja kysellyt kylän ikämiehiltä senkin vaiheita. Selvisi, että pato on ollut käytössä 1920-1955.
Valtion metsistä myytiin puuta niihin aikoihin Aulangon puuhuutokaupoissa. Yhtiöiden miehet olivat tutkineet mieleisimmät leimikot ja parhaan tarjouksen huutokaupassa tehnyt sen sitten sai.
Hiisijoen latvoilla olevista vaaroista hakatut tukit ja pöllit on aikoinaan kuskattu hevosilla jokivarteen uittoa odottamaan. Koska Hiisijoki on kapea ja vähävetinen, piti vettä varastoida uittoa varten. Uittomatkaa Kosamonjärveen oli viitisen kilometriä.
– Työlästä on ollut uiton valmistelu. Puutammen jatkeeksi on ajettu hevosilla turvetta, vieläkin näkyy rämeellä kuoppia joista sitä on nostettu.
Esko Hyttinen on tutkinut tammessa olleen puusta veistetyt, pystyyn vankkojen vaakapuiden väliin asennetut neulat. Niitä pois ottamalla on saatu aukko, johon uitettavat puut on päästetty.
– Paljoa niitä ei kerralla ole laskettu. Muutama mies on sitten lähtenyt solimaan puita alaspäin kapeaa ja mutkaista jokiuomaa. Alempana on sitten seuraavat miehet lähteneet jatkamaan ja ensimmäiset palanneet tammelle.
Kiinnostus menneeseen meni lopulta niin pitkälle, että menin ja ostin Metsähallitukselta pienen erillispalstan, jossa nuo patojäänteet ovat, Hyttinen naurahtaa.
Mies päätti, että Vestoksen tammena kylällä tunnettu rakennelma on kunnostamisen arvoinen. Hän tutki säilyneitä rakenteita ja suunnitteli niiden mukaan uuden tammen.
Lupa ely-keskuksesta heltisi helposti. Kokonaan ei Hiisijoen juoksua tammella tukita, vaan viereen on entisöinnin yhteydessä rakennettu kivinen ohivirtauskoski, jota pitkin kalat pääsevät kulkemaan.
Hyttinen päätti samaan vauhtiin lisätä luonnon monimuotoisuutta. Tammen avulla nostettu vesi muodostaa vähäpuiselle suolle riistakosteikon.
Metsäammattilainen kun on, Hyttinen haki avustusta metsäkulttuuria tallentavalle urakalle Metsämiesten säätiöltä ja saikin tuhat euroa.
– Sillä sai mukavasti tarvikkeita ja työkaluja. Tarkka raportti työstä pitää säätiöön tehdä, mutta sehän kyllä onnistuu. Puhoksen kalastuskunta tuki urakkaa, he kustansivat talkoopäivät tarjottavat. Kosamon metsästysseurasta löytyi kymmenkunta talkoolaista, päivässä tuli paljon valmista.
Hyttinen naureskeli ensin suunnitelleensa työt tehtävän ihan kirvespelillä kuten alkuperäisessäkin, mutta konevoimaa kuitenkin päädyttiin käyttämään. Lisääkin sellaista on aikomus käyttää, jäämaan aikana on tarkoitus tammen yläpuolella tehdä kaivurilla lisää avovesipintaa vesilintujen tarpeisiin.
Vestoksen tammen alapuolella Hiisijokivarressa on aikoinaan ollut heinäniitty. Kovin pahasti se ei ole metsittynyt, joten siitä saisi kohtuullisella työllä paikalle toisenkin perinneympäristökohteen kiinnostuneiden ihmetellä, Esko Hyttinen suunnittelee.
