Metsähallitus alkaa periä metsäautoteillään tienkäyttömaksuja lokakuun alusta alkaen. Puutavarakuljetuksista aletaan periä 15 sentin kilometritaksaa kuljetettua kuutiometriä kohden.
Lisäksi puun varastoinnista metsäteiden varteen tulee maksu, joka vaihtelee 25 sentistä 50 senttiin kuutiometriltä. Metsähallituksen mukaan maksuilla katetaan 37 000 kilometriä kattavan metsätieverkoston ylläpitoa.
– Teiden käyttömahdollisuus luo hyvät edellytykset metsätalouden harjoittamiselle monille teitä hyödyntäville metsänomistajille, Tikkurilan metsävaltiokonttorilta kehutaan.
Metsähallituksen metsienkäyttö- ja suunnittelujohtaja Pertti Tuomen mukaan käyttömaksut eivät koske henkilöliikennettä, kuten esimerkiksi metsästäjiä ja marjastajia – mutta kun 70 tonnin rekoilla ajetaan niin tiet kuluvat.
– Metsätiet ovat Metsähallituksen liiketoiminnan varoilla rakennettuja. Tienkäyttömaksu on kulumisesta oikeutettu korvaus, sanoo Tuomi – ja korostaa, että samalla tavoin peritään kuljetuskorvauksia yksityisteillä.
Pudasjärven Metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Antti Härkönen ihmettelee Metsähallituksen rahastusaikeita – ja toteaa, että periaatteessa tämä merkitsee sitä, että yhteiskunnan varoilla rakennettujen teiden käytöstä aletaan periä maksua.
– Tällä hetkellä ei tarvittaisi puun hintoihin yhtään enempää rasitteita. Erittäin suurella todennäköisyydellä Metsähallituksen tienkäyttömaksut tulevat siirtymään kantohintoihin, hän arvelee.
Pudasjärvellä on valtion metsäteiden varrella paljon yksityisiä metsäpalstoja, joiden metsätaloudellista kannattavuutta tienkäyttömaksut tulevat Härkösen mukaan heikentämään. Esimerkkinä hän heittää Liekokylästä Oijärvelle vievän ns. ”Kaljatien”, joka lyhentää alueen puutavarakuljetuksia Kemiin huomattavasti:
– Jos kuljetettava matka on 17 kilometriä ja rekassa 40 mottia puuta, tienkäyttömaksu on noin 100 euroa kuormalta. Käytännössä se merkitsee 2-3 euron nipistystä metsänomistajan saamaan kantohintaan puutavaralajista riippumatta.
Pudasjärven Metsänhoitoyhdistyksen elokuun lopun hintatietojen mukaan ensiharvennuksilta saatavan kuitupuun keskimääräinen kantohinta oli vähimmillään kahdeksan euroa kuutiolta. Talvileimikon rekkakuormallisesta metsänomistaja saisi sen mukaan noin 320 euroa, kuljetusmaksujen laskemilla hinnoilla siis satasen vähemmän.
Äärimmäisessä esimerkkitapauksessa valtion liikelaitoksen aloittamat ”tietullit” näyttävät siis lyövän korvalle hallitusohjelman kärkihankkeena olevaa puun käytön lisäämistä 15 miljoonalla kuutiometrillä vuodessa.
Suurin osa valtion metsäteistä sijaitsee Pohjois-Suomessa. Erityisesti tienkäyttömaksut iskevät harvaan asuttujen alueiden yksityismetsien tärkeään nuorten metsien hoitoon ja varsinkin energiapuun hankintaan, jossa nollaraja on jo tosiasia.
Härkösen epäilykset tienkäyttömaksujen vaikutuksista vahvistaa omalta osaltaan StoraEnson Pohjois-Suomen aluejohtaja Antti Partanen, jonka mukaan tienkäyttöön liittyvät asiat selvitetään jatkossa tarkemmin ja otetaan huomioon ostoleimikoiden hinnoittelussa.
Partanen ei ota kantaa suuren asiakkaansa, Metsähallituksen toimintaan suhteessa maan hallituksen pyrkimyksiin saada puu metsistä paremmin liikkeelle – vaan toteaa, että ne ovat Metsähallituksen teitä ja sillä on oikeus määrätä niiden käytöstä.
Samaa mieltä asiasta on maa- ja metsätalousministeriön hallitusneuvos Vilppu Talvitie, jonka mukaan Metsähallituksella on yhteiskunnalliset velvoitteensa, mutta ei viranomaistehtävää ylläpitää teitä yksityisille puunkuljetuksille.
Väitettä hallitusohjelman vastaisesta toiminnasta hän ei ensi kertaa asiasta kuultuaan osta – vaan arvelee käyttömaksuja tarkkaan harkituksi:
– Metsähallituksen tulostavoitteita on nostettu ja ainakin siltä suunnalta on puuta lähdössä liikkeelle.
