Sattui silmiini netiltä, että Pudasjärvellä haettiin tietoja meistä Ruotsiin muuttaneista. Siispä kerron vähän omista kokemuksista ja eväistä, jotta säästyttäisiin arvailuilta.
Aikoinaan meitä suuria ikäluokkia ei koulutettu hienoissa hirsikampuksissa vaan pienissä kyläkouluissa ja suurissa luokissa, joten olihan sentään jotakin suurta.
Kansalaiskoulu käytiin Kurenalla vanhassa koulussa, joka oli kampus sinänsä. Siellä oli ikivanhat kahdenistuttavat pulpetit hämähäkit nurinpäin naarmutettuna.
Jokaisessa luokassa oli 40 oppilasta ja oppilashuoltotiiminä toimi puinen karttakeppi.
Me laitakaupungin lapset asuimme viikot asuntolassa, joka luultavasti vastasi Suomen armeijaa. Olihan meillä hoitajana oikea naispuolinen vääpeli omaten oopperadiivan äänivarat, joita hän ahkerasti käytti - ei kylläkään kehumisiin.
Vaikka opin sauna on autuas, niin enpä oikein vieläkään tajua, mikä oli tarkoitus aineella maatilatalous. Olikohan tarkoitus kouluttaa meistä navettapiikoja?
Olisi ollut suotavampaa antaa ruotsin opetusta, jotta ei olisi jouduttu ummikkona mieron maille, koskapa meitä ei Suomi tarvinnut. Kyllähän me tänne sopeuduimme menemällä heti töihin ja olemme tehneet pitkän työuran.
Ei meitä ole tarvinnut kotouttaa eikä lelliä. Monet meistä on hankkineet hyvän ammatin kouluttautumalla täällä.
Meillä suomalaisilla täällä on hyvin vireä yhdistystoiminta, jota me hoidamme talkoovoimin, joten emme kyllä kärsi kulttuurin köyhyydestäkään vaan luomme omaa ja meidän omilla ehdoilla.
