Kolumni

Mat­kal­la hir­si­pää­kau­pun­gis­sa vuonna 2023

-
Kuva: Juha Hagelberg

Ajelemme sähköautolla Hirsitietä Oulusta kohti Kuusamoa. Metsää on kaikkialla.

Pysähdymme katsomaan sota-ajan malliin tehtyjä hirsirakennelmia ja syömään paikallisesta maidosta tehtyä paistettua juustoa. Lisätyn todellisuuden avulla tutkimme korsussa karttoja upseereiden kanssa, juoksuhaudoissa on sotilaita. Katselemme joukkojen lähtevän liikkeelle kuten vuonna 1944.

Pienen ajon jälkeen meitä tervehtivät hirsiset tuulimyllyt siivet levällään. Aurinkoisella rinteellä on hienosti kunnostettuja vanhoja hirsitaloja, taitaa löytyä majoitustakin.

Ohittamaton paikka tulee liikenneympyrässä. Sen vieressä on suuri, maastoon sulautuva rakennus. Pikku pensaita kasvavan katon alla olevan lasiseinän läpi avautuva näkymä houkuttelee sisälle.

Auditoriossa näemme hirsikaupungin tarinan, ja taloon integroidut infot kertovan hirsirakentamisesta. Koskettelemme, kuuntelemme ja haistelemme hirttä. Opimme talon olevan uusinta hirsisukupolvea, painumatonta hirttä, kuten viereiset jäähalli ja liikenneasema.

Yön vietämme Iso-Syötteen sviitin hirsisissä tunnelmissa. Pohjoisen kesäyön valoisuus on todellinen ihme! Aamulla vuokraamme puurunkoiset pyörät ja aloitamme kansallispuistoon tutustumisen opastuskeskuksesta – tietenkin hirsisestä.

Seuraavan päivän pyöräilyn, Lappi-lähiruokaillallisen ja hirsimökissä hyvin nukutun yön jälkeen lähdemme kiertelemään kyliä. Joka kylällä on ainakin yksi avoinna oleva hirsikohde.

Naamangalla tutustumme paikalliseen erämaa-asutukseen ja lounastamme. Pintamolta vuokraamme pyörät ja otamme mukaan retkikahvit kanelipullilla. Hirvaskosken hirsikohteita vilkaisemme matkalla Puhokselle, jossa yövymme satavuotisessa hirsitalossa. Kukko herättää aamiaiselle.

Korpisella kurkkaamme hiidenkirnuun ja heitämme toivomuslantin suolähteeseen. Lounastamme villiruuasta kuuluisassa pikkuisessa hirsiravintola Sirkassa. Metsän ja villiruuan tuoksu jää muistiin.

Autolle ja pyörille järjestyi kuljetus, joten pyöräilemme Jongun kautta keskustaan. Hirsihotellissa vietetyn yön jälkeen opas tulee mukaan. Museolla perehdymme perinteiseen hirsirakentamiseen.

Maailman pisintä katettua hirsiaitaa kiertäessämme opas antaa vastauksia moneen matkalla miettimäämme. Upeasta kirkosta jää viemisiksi tarina vedessä säilyneestä raamatusta. Historiakierrosta täydentää hirsinen kesänavetta.

Matkan kohokohtiin kuuluu myös nähdä modernien hirsitalojen syntyä hirsitalotehtaalla. Sahan perustaja tuskin arvasi, että yhden miehen sahasta kasvaisi maailman suurin hirsitalotehdas tai että hirsitaloilla pelastettaisiin maailmaa!

Hirsitaloja tehdään meilläkin, mutta käsityövaltaisesti, ja pienen tuotannon takia suotuisat ilmastovaikutukset jäävät vähiin.

Sitten käymme päiväkodissa ja ikäihmisten palvelukodissa. Esimerkki toimi, eivätkä ne enää ole lajeissaan maailman suurimpia hirsitaloja. Hirsikampus on kuitenkin taas laajennusten jälkeen maailman suurin hirsikoulu.

Moderneista hirsisistä asuinrakennuksista vaikuttavin on 8-kerroksinen kerrostalo. Liikenneympyrän viereinen iso talo paljastuu taide-, liikunta- ja hirsivierailukeskuksen lisäksi sosiaali- ja terveystilaksi - onnistunut yhdistelmä. Mutta koosta viis – modernit hirsirakennukset ovat uskomattoman viihtyisiä! Ihmiset ja ympäristö kiittävät.

Pudasjärvi on todellinen luontokohde, jonka erikoisuus on hirsi. Hirsitalossa tuntuu kuin olisi koko ajan luonnon keskellä. Näitä pitää saada meillekin – ja tänne palaamme!

Kuvitteellisen matkakertomuksen kirjoitti Moderni hirsipääkaupunki Pudasjärvi -hankkeen projektipäällikkö Aila Ryhänen. Ajatuksia voi vapaasti lainata, arvostella, muuttaa, yhdistellä, käyttää itse tai lahjoittaa toisille. Kolmivuotista hanketta rahoittaa Euroopan aluekehitysrahasto.