Kun Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus tapahtui vuonna 1986, olin kahdeksanvuotias. Tapahtumalla ei ole ollut mainittavia vaikutuksia elämääni, ennen kuin nyt 30 vuotta myöhemmin. Matkustin Ukrainaan Tšernobyliin kesäkuussa, koska sain Koneen säätiöltä apurahan tutkia ympäristön radioaktiivisuuden vaikutuksia viruksiin. Tšernobylin ydinvoimala-alueen luonto on arvokas tutkimuskohde, kun halutaan selvittää ympäristön korkean radioaktiivisuuden pitkäaikaisia vaikutuksia.
Tšernobylin ydinvoimalan numero neljän reaktori räjähti 26. huhtikuuta 1986 reaktorin rakenteiden virheellisen suunnittelun takia.
Räjähdyksen ja sitä seuranneen tulipalon takia radioaktiivisia yhdisteitä pääsi suuria määriä ilmaan. Radioaktiivisuus levisi pääasiassa nykyisten Valko-Venäjän, Venäjän ja Ukrainan alueelle, mutta tuulten mukana myös laajalti ympäri Eurooppaa.
Suomessa suurin radioaktiivinen laskeuma sijoittui Keski-Suomen alueelle. Pohjois-Suomen laskeuma oli vähäinen, mutta poron lihan säteilyarvoista oltiin kuitenkin huolissaan, koska porot syövät jäkälää ja sieniä, joihin radioaktiiviset aineet kerääntyvät suoraan ilmasta.
Voimakkaimmin saastuivat tietysti itse ydinvoimalan lähialueet. Vaikka kymmenien kylien asukkaat joutuivat hylkäämään kotinsa radioaktiivisuuden takia, Prypjatin kaupunki on kuitenkin se kuuluisin hylätty asuinalue. Prypjat perustettiin Tšernobylin ydinvoimalan työntekijöille vuonna 1970.
Ydinvoimalaonnettomuuden aikaan Prypjatissa asui 50 000 ihmistä, joista viidesosa oli lapsia. Prypjat rakennettiin moderniksi kaupungiksi, jossa oli kaikki tarvittava: kouluja, sairaala, kahviloita, ravintoloita, urheiluhalleja, uimahalli, elokuvateatteri, junarata ja linja-autoasema. Huvipuistonkin oli määrä avata ovensa vappuna 1986.
Prypjat evakuoitiin vasta päivä ydinvoimala onnettomuuden jälkeen. Kaksi päivää onnettomuuden jälkeen Ruotsin Forsmarkin ydinvoimalasta tiedotettiin maailmalle todennäköisesti Neuvostoliitossa tapahtuneesta ydinvoimalaonnettomuudesta, minkä jälkeen myös Neuvostoliitto tiedotti asiasta.
Prypjat on se hylätty aavekaupunki, josta kaikki koskettavat uutiskuvat Tšernobylin tragediasta on otettu. Koska Prypjatin asukkaat luulivat palaavansa pian takaisin koteihinsa, kaikki tavarat jätettiin lähtiessä paikalleen ja siksi aika tuntuu pysähtyneen kaupungissa.
Vaikka Prypjatin asukkaat eivät koskaan palannet takaisin, Tšernobylin alue ei ole milloinkaan ollut tyhjillään.
Tšernobylin ydinvoimala-alueella on kuusi reaktoria, joista viimeinen pysäytettiin vasta vuonna 2000. Myöskään Prypjatin kaupunkia ei täysin hylätty, vaan esimerkiksi ukrainalainen valvojamme ja entinen valtionvirkamies Igor kertoi käyneensä uimassa Prypjatin uimahallissa vielä vuonna 1996.
Nyt Prypjatista noin 10 km päässä olevassa Tšernobylin kylässä asuu 10 000 ydinvoimala-alueella työskentelevää rakennusmiestä ja muuta henkilökuntaa, muutamia kymmeniä sinnikkäitä paluumuuttaja ”babuskoja” ja lauma punkkisia kissoja ja koiria.
Turisteja alueella vierailee vuosittain tuhansia, tutkijoita hieman vähemmän.
Radioatiivisuusmäärät ovat Tšernobylissä merkittävästi vähentyneet, koska radioaktiivisten cesiumin ja strontiumin isotooppien puoliintumisajat ovat noin 30 vuotta.
Kuitenkaan Tšernobylin suoja-alueelle ei pääse ilman asianmukaisia lupia, ulkomaalaiset eivät saa alueella liikkua ilman paikallista valvojaa ja yhtäjaksoisesti alueella saa olla enintään viisi päivää.
Suoja-alueelle mentäessä tulee pitää vaatteisiin kiinnitettävää radioaktiivisuusmittaria ja alueelta poistuttaessa on mentävä kokovartaloradioktiivisuusmittarin läpi.
Minulla oli mukana oma radioaktiivisuusmittari ja Tšernobylin kylässä, Prypjatissa ja ydin-voimala-alueella radioaktiivisuuslukemat olivat yleensä melko alhaisia (alle 0,5 ?Sv/h) verrattuna vaikkapa lentokoneessa mittaamiini arvoihin (4,0 ?Sv/h).
Ainoastaan aivan ydinreaktorin lähellä ja eräissä yksittäisissä kohdissa Prypjatin alueella lukemat nousivat korkeiksi (20 ?Sv/h) -mutta eivät kuitenkaan lyhyelle vierailulle vaarallisen korkeiksi.
Sievert (Sv) on yksikkö, jolla kuvataan radioaktiivisen säteilyn biologisia vaikutuksia: 1 Sv:n altistuminen lisää syövän riskiä 5 prosenttia ja 10 Sv:n hetkellinen altistuminen johtaa pikaiseen kuolemaan.
Pudasjärveläisen elinaikainen radioaktiivisuusaltistus voisi olla noin 0,2 Sv:iä, mistä pääosa tulee maaperän taustasäteilystä.
Tšernobylissä ja Prypjatissa käydessä on vaikeaa muistaa radioaktiivisuuden haitallisuus, koska luonto on niin voimallisesti ottanut siellä vallan. Valvojamme Igor kutsuikin Prypjatia maailman vihreimmäksi kaupungiksi.
Tieteelliset eläinlaskennat ovat osoittaneet että alueella on paljon eläimiä, esimerkiksi susia, ilveksiä, hirviä, peuroja, villisikoja, ja luonnon monimuotoisuus on pääasiassa säilynyt tai suorastaan lisääntynyt.
Toisaalta on myös raportoitu alueen eläimissä olevan mutaatioita ja eliniän ja lisääntymiskyvyn alenemista.
Tieteelliset tutkimustulokset ovat osin ristiriitaisia. Tutkijat eivät vielä ole päässeet yhteisymmärrykseen siitä onko jatkuva hieman tavallista korkeampi radioaktiivisuus haitallista, haitatonta vai suorastaa hyödyllistä.
Tällä hetkellä Tšernobylissä mahdolliset radioaktiivisuuden haitat luonnolle taitavat jäädä ihmisen tuhovoiman varjoon. Esimerkiksi, kun kävimme syöttämässä ydinvoimala-alueella virtaavan Pripyat-joen jättimäisiä monnikaloja, valvojamme kertoi että kalojen suuri koko johtuu siitä, ettei kukaan enää kalasta niitä ruuaksi.
Eläimet ovat palanneet Tšernobyliin ei välttämättä siksi, että radioaktiivisuus olisi niille hyväksi, vaan siksi että ihminen ei siellä ole enää uhka.
Kiovassa on Tšernobyl-museo. Museo on omistettu ydinvoimalaonnettomuuden ihmiskohtaloille; niille ydinvoimalan työntekijöille, palomiehille, poliiseille, sotilaille, lääkäreille ja tutkijoille, jotka oman terveytensä uhraten tekivät parhaansa, jotta katastrofin vaikutukset minimoitaisiin.
Museossa esimerkiksi kerrottiin eräästä reaktori neljän työntekijästä, joka jäi räjähdyksen jälkeen paikalleen ohjaamaan pimeässä voimalan toimintaa. Hän sai estettyä tulipalon leviämisen viereiseen reaktoriin, mutta sai kuolettavan 10 Sv radioaktiivisuusannoksen.
Samanlaisia kohtaloita oli useita: kymmeniä ihmisiä kuoli säteilysairauteen ja tuhansia sairastui syöpään. Tutkimusten mukaan Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta levinnyt radioaktiivisuus ei ole Suomessa lisännyt syöpää tai muitakaan tauteja.
Luulin Tšernobylin olevan surullinen ja kaoottinen paikka, mutta se olikin kaunis ja rauhallinen. Tšernobylin kylä ja Prypjatin aavekaupunki ovat eläviä muistomerkkejä, joita ukrainalaiset eivät halua maailman unohtavan.
Fukushiman ydinvoimalaonnettomuus vuonna 2011 muistutti, etteivät ydinvoimalat ole vielä nykyäänkään niin turvallista kuin niiden pitäisi olla.
Jos Tšernobyl kiinnostaa, kannattaa lukea vuoden 2015 Nobelin kirjallisuuspalkinnon voittajan Svetlana Aleksijevitšin kirja ”Tšernobylista nousee rukous” ja netistä löytyy tietoa Tšernorbyliin järjestettävistä turistimatkoista.
