Pudasjärvi-vuoteni lähenee loppuaan ja tänään on viimeinen työpäivä Iikkarin päätoimittajana. Vuosi on sisältänyt henkilökohtaisessa elämässäni paljon surua ja murhetta, mutta myös toivoa ja ilonhetkiä on koettu. Työ on auttanut, samoin työtoverit ja te kaikki mukavat ihmiset, joihin olen saanut vuoden aikana tutustua.
Pudasjärvellä on edessä suuret haasteet. Minulla on käynyt vieraita etelästä ja on ollut mukavaa huomata, miten he ovat ihastuksissaan, kun näkevät vaikkapa poron. Takuuvarma ihastuksen kohde on myös tykkylumimaisemat ja helposti kuljettavat metsät ja niiden suoma hiljaisuus.
Kun vuosi sitten olin ensimmäisiä päiviä töissä, satoi ensilumi ja maisema muuttui hetkessä postikorttimaisen kauniiksi. Olin onnesta soikeena työtovereiden ihmetellessä ettei tässä ole mitään erikoista.
Mutta minulle etelästä tulleelle se oli. Kysymys on, että osataanko täällä hyödyntää kaikki se eksoottisuus, mitä Pudasjärveltä löytyy.
Jotta väkimäärä saataisiin uudelleen nousuun, tarvitaan työpaikkoja. Pysyvät työpaikat eivät kuitenkaan synny itsestään. Tällä hetkellä uusia työpaikkoja syntyy valtakunnallisesti eniten pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Olen varma, että Pudasjärveltä löytyy vielä käyttämätöntä potentiaalia. Tarvitaan vain rohkeita ideoita, yritteliäisyyttä ja sitkeyttä.
Juttelin äskettäin erään johtotason ihmisen kanssa, joka oli ollut Pudasjärvellä töissä kymmenkunta vuotta. Hän luonnehti pudasjärveläisiä työteliäiksi, ahkeriksi, tunnollisiksi ja sitoutuneiksi. Tästä on hyvää jatkaa.
KIITOS!