Marja-Liisa Naamanka oli 17-vuotias kun hän aloitti työskentelyn isänsä perustamassa kelloliikkeessä. Siitä on nyt aikaa kulunut rapiat viisikymmentä vuotta. Vuosikymmeniä sitten kelloliike oli lähes jokaisessa kylässä, nyt Pudasjärvellä toimiva Naamangan kellosepänliike on miltei lähiseudun ainoa toimiva.
– Oulussakin kelloliikkeet ovat yleensä marketeissa. Eihän niissä mitään kelloille tehdä.
Naamangalla onnistuu edelleen vaikkapa paristonvaihdot. Asiakkaita käykin lähiseudulta ja aina Oulua myöten.
Jos kelloliikkeestä voi sanoa, on aika tietyllä tavalla pysähtynyt Naamangan liikkeessä. Kellot ja korut ovat esillä lasihyllyillä kuten ne ovat olleet kymmeniä vuosia. Seinällä on käkikello ja seinäkelloja. Hyllyillä palkintoja ja koriste-esineitä.
Kellokaupan tarina alkaa kuitenkin Naamangan isästä Armas Naamangasta. Hän aloitti kelloseppänä jo ennen sotia, vuonna 1937.
– Hän perusti liikkeen nykyisen Kauppatien varrelle. Sitten myöhemmin rakennettiin talo tähän. Ensin tässäkin oli toinen rakennus. Se oli tuossa edessä.
Isä oli maatalon poika Naamangasta ja oli innostunut korjaamaan kaikenlaisia koneita ja laitteita.
– Äidille oli sanottu, että tuossa olisi emännän paikka vapaana.
Heti keskikoulun jälkeen Marja-Liisa tuli avuksi liikkeeseen yhdessä veljensä kanssa.
– Tein alkuun paperihommia. Veljeni Tuomo oli kelloseppänä.
Työ oli aivan erilaista kuin nykyisin.
– Kaikki piti tehdä itse. Kellot purettiin ja koottiin. Siihen aikaan ei Pudasjärvellä ollut vakituista optikkoakaan, joten täällä tehtiin myös silmälaseja. Minä leikkasin ja hioin niitä hiekkapaperilla kehyksiin sopivaksi, muistelee Marja-Liisa Naamanka.
– Olin tottunut tekemään pikkutarkkaa työtä, joten se sopi minulle.
Armas Naamanka valmisti kaappikelloja ja tekipä myös taskukellon.
– Seinäkello on minulla seinällä ja myös taskukello on tallella.
Isä oli opiskellut kellosepäksi Oulussa.
Isän kuoleman jälkeen kellokaupan pito jäi Tuomolle ja Marja-Liisalle vuonna 1975.
Kellokauppa toimii jatkossakin.
– Niin pitkään kuin pääsen liikkeelle.
Vaikka kellokauppa on muuttunut marketteihin ja urheilukellot ja älykellot ovat vallanneet markkinoita, on perinteisellä kelloliikkeellä edelleen asiakkaita.
– Ihmiset ostavat lahjakortteja, kelloja, koruja ja kummilahjoja.
Vaikka kelloliikkeen historia on monikymmevuotinen ei myymälän varastoista mitään vuosikymmeniä vanhoja kelloja tai koruja löydy, naurahtaa Naamanka,
– Kyllä kaikki on esillä tässä.
Tarkemmin laatikoita tutkiessa löytyy kuitenkin vanhemman ajan tyylikäs kastikekauha ja hedelmäveitsiä.
Naamangan kello
Nykyinen kelloliike perustettiin 6.4.1962, mutta Marja-Liisan Naamangan isä oli harjoittanut kellosepän tointa Pudasjärvellä keväästä 1937 alkaen.
Yrittäjänä oli alkuun Armas Naamanka kuolemaansa saakka. Toimintaa jatkoi Marja-Liisa Naamanka alkuun veljensä Tuomon kanssa. Marja-Liisa tuli kelloliikkeeseen töihin heti päästyään koulusta 17-vuotiaana.
Armas Naamangan valmistamat seinäkello ja taskukello ovat edelleen toimivia.
