Sopivaksi kiittelivät perjantain veteraanipäivän juhlaan Hirsikampuksella osallistuneet Elvi ja Väinö Saarikoski uudenmuotoista juhlapäivänsä viettoa.
– Ei sitä enää niin suurta humua kaipaa tässä iässä, oikein hyvää ohjelmaa esittivät lapset ja hyvä huoli meistä täällä pidettiin.
Samat olivat tunnelmat Eino Anttilalla. Hän vain totesi ikäpolvensa kavereiden hupenevan ja siksi yhteisten kokemusten vaihtaminen alkaa olla vähissä. Kaikki juhlat ovat tavallaan arvokkaita, totesi mies, joka itsenäisyyspäivänä edusti sotaveteraaneja tasavallan ykkösjuhlissa presidentinlinnassa.
– Mukavalta on tuntunut kun olen käynyt Sarakylän koululla kertomassa lapsille elämäni vaiheista ja syksyllä heidän kanssaan viemässä seppeleen kylän omalle sankarihaudalle.
Kolmas juhlassa ollut rintamamies Esko Piri päätti jättää puheet ja ohjelmat väliin, mutta kehui ennen niitä järjestäjillä tarjottavaa riittäneen ja kaiken hyvin maistuneen.
– Kun on kuulo mennyt heikoksi eikä näkökään enää hyvä ole, en minä puheista ja muista ohjelmista enää osaa nauttia. Kotiin Jonguntielle tästä pitää joutua.
Muutama puheenvuoro juhlassa kuitenkin käytettiin, vaikka se perinteisestä poikkesikin. Seurakunnan tervehdyksen esittänyt kirkkoherra Timo Liikanen muistutti mieliin sadan vuoden takaiset tapahtumat Suomessa.
– Itsenäistymisen jälkeinen raaka taistelu vallasta on vaikea käsittää, tasavalta syntyi tuskaisesti. Molemmin puolin olivat menetykset aivan liian suuret. Seitsemän miehen nimet ovat niistä muistutuksena Pudasjärvenkin kirkkomaalla.
Veteraanien sukupolvi on antanut tekojensa puhua puolestaan myös sotien jälkeisen rakentamisen aikana. Teoilla on merkitystä, on tärkeää olla sanojensa mittainen, Liikanen sanoi.
– Arvot ovat sitä minkä varaan elämän rakennamme, jokaisella on arvoista omat käsityksensä. Veteraanien sukupolven arvoista päällimmäisiä ovat koti, uskonto ja isänmaa. Ne ovat antaneet voimaa silloin kun on ollut vaikeaa.
Liikasen mukaan sotien veteraanit ovat ansainneet kaiken kunnioituksen ja arvostuksen. Vaikka juhlaperinteen muodot saavatkin muuttua, veteraanien perintöä me arvostamme ja kunnioitamme, hän jatkoi.
Veteraanien saavutusten arvostuksesta puhui myös nuoren puheenvuoron käyttänyt lukion oppilakunnan puheenjohtaja Ilmari Kokko. Hän nosti esiin myös kansainvälisestikin tärkeänä pitämänsä suomalaisten rauhaturvaajien työn.
– Vapaus ja rauha eivät ole itsestään selvyyksiä. Me nuoret haluamme pitää huolen siitä, että Suomi pysyy hyvänä paikkana elää.
Ensimmäistä vuottaan lukiota käyvä Kokko kertoi tehtävän saatuaan panneensa paperille niitä ajatuksia, joita veteraanipäivä hänessä herätti.
Rintamaveteraanien lisäksi myös kotijoukoissa sodan aikana raataneet tunsivat varmasti suurta isänmaanrakkautta, uskoi kaupungin tervehdyksen esittänyt Sointu Veivo.
Hän muistutti Pudasjärvelläkin viime vuosina tukea lisätyn veteraanien kotipalveluihin ja sanoi niihin löytyvän pätevää henkilöstöä.
– Nyt me suomalaiset voimme nauttia veteraanien sukupolven uurastuksen tuloksista. Heidän työnsä jatkui jälleenrakennusken, evakoiden asuttamisen ja koulutuksen ja sivistyksen noston parissa.
Veteraanijärjestöjen puolesta puheen piti Paavo Pikkuaho. Hän kertoi suorastaan liikuttuvansa kun veteraaneja on juhlassa vielä mukana.
– Te teette tästä juhlasta arvokkaan. Niin pitkään kuin teitä on keskuudessamme, teistä pidetään huolta.
Veteraanijärjestöt haluavat Pikkuahon mukaan olla mukana myös kouluissa varmistamassa veteraanien perinteen siirtämistä uusille sukupolville.