Luonto on osa monen pudasjärveläisen elämää niin kiinteällä tavalla, että sitä ei arkipäivänä juuri tule ajateltua. Aamu on tapana aloittaa katsomalla ikkunasta ulos ja toteamalla, miltä ulkona tänään näyttää. Monet meistä elävät metsän keskellä, soiden reunamilla ja vesistöjen äärellä. Luonto on täällä läsnä kaikkialla – toisin on suurkaupunkien sykkeessä tai pilvenpiirtäjien huoneistoissa.
Kesä kääntyy hiljalleen kohti syksyä, mikä tarkoittaa sitä, että monipuoliset luonnonantimet ovat parhaimmillaan. Juttelin viime viikolla marjanostajan kanssa, joka totesi marjoja olevan harvinaisen huonosti. Omien havaintojeni mukaan tilanne ei joka puolella pitäjää ole yhtä heikko. Kotinurkillani mustikoita ja villivadelmia on vallan mainiosti poimittavaksi ja säilöttäväksi asti. Hilloista tosin ei tänä kesänä päässyt liioin nauttimaan.
Sieniäkin lienee tulossa ainakin paikoin, sillä viime päivinä sateet ovat virkistäneet luontoa erittäin kuivan kauden jälkeen. Lämmin ja kostea sää tietävät hyvää satonäkymille.
Hyödynnetään siis suomalaisia jokamiehenoikeuksia ja poimitaan terveelliset herkut talteen. Nyt jos koskaan on tuoretta lähiruokaa tarjolla!
Elokuussa metsiin suunnataan myös ase olalla, kun metsästyskausi alkaa. Viime vuosien ympäristötietoisuuden nousu on saanut perinteisen metsästyksen näyttäytymään uudessa, myönteisessä valossa. Kestävästi pyydetty riista on ympäristön kannalta mitä parhainta lihaa. Tämänhän me olemme aina tienneet, mutta nyt metsästyksen pariin hakeutuu myös sellaisia aiheesta kiinnostuneita, jotka eivät ole metsästyskulttuurin keskellä kasvaneet.
Luontoon voi tietenkin mennä vain pelkän rentoutumisen, liikunnan ja raikkaan ulkoilman takia. Aina ei tarvitse olla mielessä marja-, sieni- tai riistaherkut, vaan luonnosta saa nauttia hyvällä mielellä ilman tavoitteitakin. On lupa istahtaa mättään nokkaan, kuunnella tuulen huminaa, katsella oravan touhuja ja tuntea sammaleen tuoksu.
Martta Oinas-Panuma