Lukijalta

Lu­ki­jal­ta: Pieni on suurta nuo­tio­il­lois­sa

Seurakunta järjesti torstaina nuotioillan Aittojärven koulun laavulla. Ei sää juuri suosinut, mutta nuotiolle tuli noin parikymmentä osallistujaa ja kaikki viihtyivät.
Seurakunta järjesti torstaina nuotioillan Aittojärven koulun laavulla. Ei sää juuri suosinut, mutta nuotiolle tuli noin parikymmentä osallistujaa ja kaikki viihtyivät.
Kuva: Pauli Puurunen

Nuotioillan järjestäminen sujuu tänä päivänä seurakuntamme työntekijöiltä varsin vihlakkaan mallikkaasti. Vuosikymmenten kokemus näkyy toteutuksessa.

Aikoinaan sain itse olla toteuttamassa nuorisosihteerinä näitä sivukylien yhteisiä nuotioiltoja, joten voin todeta, että jokainen tilaisuus vaatii aina oman erityisen valmistelunsa.

Kokonaisuudeltaan nuotioilta on pieni tapahtuma, mutta sillä on suuri merkitys kylän ja miksei ulkopuoleltakin saapuneelle väelle. Nuotioillan aikana tavataan vanhoja tuttuja, tutustutaan uusiin ihmisiin ja keskustellaan monenlaisista päivän ja paikkakunnan asioista.

Illan aikana sidotaan yhteen ajansaatossa höllentyneitä kaveruussuhteita ja solmitaan uusia yhteyksiä vähemmän tuttuihin ihmisiin. Nuotioiltoihin tulee kaiken ikäistä porukkaa.

Tilaisuudessa syntyy luontevasti hetkiä, jolloin lasten ja nuorten rohkeat ja ujostelemattomat mielipiteet ja nykyaikaisuus herättävät kypsempään ikään ehtineiden aivoissa uudenlaisia raksutuksia ja pyörteitä.

Ihmettely ja tarpeen vaatiessa pieni kauhistelukin on virkistävää henkistä jumppaa. Iäkkäämmät ja elämää kokeneemmat saavat puolestaan hätkähdyttää nuorta kansaa kertomalla villejä ja mielikuvitusta rikastuttavia tarinoita entisen elämänmenon tekemisistä ja tekemisen malleista.

Aittojärven nuotioillassa nuoremmille outoina asioina tulivat esineet junki ja pilikkumi. Koulun entinen johtajaopettaja Pekka Lehto kertoi mukavia tarinoita koulun ympäristöön rakennetuista aidoista, rinteeseen tehdystä kiviportaista ja muista koulumuistoista.

Nuotioillan ohjelmaan kuuluu yhteislaulun, makkaranpaiston ja hartaushetken lisäksi leikkimielistä joukkuekilpailua. Nyt olivat nuorisotyöntekijät Marko Väyrynen ja Annika Blomster valjastaneet uudet kisametkut käyttöön.

Todella vaikealta vaikuttava narussa roikkuvien pallojen heittely eri korkeuksilla olevien aitarimojen päälle ja tikkujen irrottaminen pallokartiosta pudottamatta palloja saivat kilpailevat joukkueet henkäilemään jännityksestä, yrittämään ”pelastaa maineensa” eli onnistumaan tehtävässä ja kannustamaan aidosti jokaista kilpailijaa huolimatta siitä kumpaan joukkueeseen kuului.

Tässäkin näkyi ja toteutui kirkkoherra Timo Liikasen kolumnissaan mainitsema ”erilaisten ihmisten välinen vuorovaikutus ja yhteys”.

Kisailujen jälkeen sai paistaa makkaroita ja nauttia virkistävästä mehusta, jota ei tarvinnutkaan ryyppiä kourasta, kuten Luokkasen lasten kanssa ehdimme alkuillasta epäillä.

Kadoksissa olleiden mukien etsimiseksi perustimme Saran, Essin, Iinan ja Topiaksen kanssa etsintäpartion ja juomamukit löytyivät kohtalaisen näppärästi. Kiitos tarkkahoksottimisille lapsille.

Seurakuntapastori Jari Valkonen piti hiukan sateiseen kesäiltaan sopivan kauniin hartaushetken. Hän muistutti, että Jumalan palvelemista ja kunnioittamista ovat myös tällaiset lämminhenkiset ihmisiä yhteen kokoavat nuotioiltatilaisuudet erilaisine toimintoineen.

Sointu VeivoAittojärven nuotioiltavieras