Livon kesäpäivän juhlassa nousi vahvasti esille kylän ainutlaatuiseksi kehuttu henki. Pro Agria Oulun johtaja Vesa Nuolioja näki juhlapuheessaan Livon olevan jopa vahva brändi omaperäisyytensä ja viime vuosien menestymisten takia.
Kaiken taustalla olevan Livokkaan edeltäjän Livojoen maamiesseuran ja Livon maa- ja kotitalousnaisten vuosikymmenten työn ja periaatteiden näki kyläseuran tervehdyksen esittänyt Mikko Salmela olevan osoitus siitä, että Livolla ei ole missään vaiheessa alistuttu.
– Yhteistä toimintaa on aina kehitetty. Alkuun tietenkin on lähdetty maatalouden edistäminen mielessä. Vireintä toiminta on ollut sotien molemmin puolin. Livojoki, metsät ja maa ovat olleet täällä asuneille tärkeitä jo satoja vuosia.
Salmelan näkemyksen mukaan yhteistoiminnan tarpeet eivät ole 90 vuodessa mihinkään kadonneet, vaan ovat ajankohtaisia edelleen. Vanhan vaalimisen ohella on kylällä laadittu uusia toimintamalleja.
– Livolla on tekemisen meininki, Salmela lopetti.
Juhlapuhuja Vesa Nuolioja valaisi livolaisen brändin näkyvän aineettomana, mutta kuitenkin olemassa olevana. Alkuperäisyys ja väärentämättömyys ovat tärkeitä, kuten luovuus ja tahdonvoima.
Suhteen luontoon näki Nuolioja olevan suomalaisuuden ydintä. Hänestä asuttu maaseutu on yhteiskuntamme tärkeimpiä voimavaroja. Samalla se on biotalouden pohja ja jopa suojapaikka uhkien kohdatessa.
– Mutta suuntautuminen maaseudulle tarvitsee puitteet. Ne eivät aina ole itsestään selvästi olemassa. Päättäjiltä tarvitaan tekoja maaseudun hyväksi, ei keskittämistä.
Nuolioja muistutti siitäkin, että maaseutua eivät yksin alkutuottajat pysty pitämään elinvoimaisena. Maaseutu ei hänestä ole kustannustekijä, vaan merkittävä voimavara.
– Omat jutut kantavat, mutta kannettu vesi ei kaivossa pysy. Teillä livolaisilla on aihetta ylpeyteen. Menestymiset vuoden kylien sekä kotiseutuyhdistyksen valinnoissa sen näyttävät.
Livon kesäpäivään oli sovitettu juhlan lisäksi muutakin. Lentopallon perinteinen kyläsarja elävöitti päivää. Uutta oli vanhan Etilän pihassa kokeiltu kesäkievarin toiminta.
Vanhoja traktoreita oli löydetty ihmetellä asti. Eero Niemi oli tuonut paikalle kaksikin, 1960-luvun Valmetin ja Fordson Majorin. Hän tiesi muidenkin kuin itse kunnossa pitämiensä koneiden olevan kylällä vielä käytössä.
Siinä ei ole takana pelkkä perinteen ylläpito, vaan ihan käytännön seikat. Vanhoilla pienikokoisilla traktoreilla voi näppärästi tehdä töitä, joihin uudemmat eivät kokonsa puolesta kunnolla sovi, mies tietää.