Alkaa eteläinen Suomi käydä jo niin ahtaaksi, ettei siellä enää näytä liikkujat liikenteeseen keskenään sopivan.
Automies ajaa pyöräilijän päälle – syytösten mukaan tahallaan – jälkimmäisen näytettyä kansainvälistä käsimerkkiä. Onnettomuudessa menehtyneen muistotilaisuudessa bussikuski törmäilee pyöräjoukossa ja joutuu käsirysyyn pyöräilijöiden kanssa.
Onneksi meillä Iijoen siltatyömaan ohi liikenne soluu rauhallisesti. Liikenneraivon purskauksia ei ole ainakaan tänne toimitukseen saakka kantautunut.
Päinvastoin – näyttäisi siltä, että vauhdin hiljentäminen saa autoilijat ajattelemaan kanssakulkijoita. Valtatien etuajo-oikeutetut antavat tilaa myös sivutieltä sillalle pyrkiville.
Liikenneraivoa ei ole havaittu myöskään Kurenalan tämän hetken vaarallisimmassa risteyksessä – vaikka aamuruuhkan aikaan sitä ovat yhtä aikaa ylittämässä keskustan työmatkaliikenne ja TB:n parlamenttiin pyrkijät, Rimmin oppilaat ja koulubussit sekä Liikuntahallille pyrkivät pienimmät alaluokkalaiset.
Miten käynee, kun aamut hämärtyvät ja kelit huononevat? Tarjolla ovat katastrofin ainekset.
Liikennekulttuuri Pudasjärvellä on maan ja ehkäpä koko maailmankin mallikkaammasta päästä. Autoilijat ottavat huomioon muut tiellä liikkujat kohteliaasti.
Suojateitä lähestytään varoen ja annetaan etuoikeus niitä ylittäville. Moni jalankulkija ja pyöräilijä kiittää pysähtyvää autoa iloisesti kättään heilauttaen. Näinhän se pitäisi sujua muuallakin.
Mutta annas olla kun syksy tulee, alkaa kantautua toimitukseen ärräpäitä kauempaa keskustaajamasta. Porot alkavat nousta ikiaikaisille, mutta nykyisin perin kalutuille ruokamailleen.
Tienpitäjän tarjoama ruokapöytä, maailman pisin syöttöruuhi vetää liikenteen sekaan sellaisia, jotka eivät sadassa vuodessa ole oppineet, ettei Kuusamontie pimeällä ole jalankulkijalle turvallinen.