Ristiäiset tai nimiäiset ovat ihana perhetapahtuma, joka usein sisältää pienen jännityksen tunnun siitä, millaiseen nimeen lapsen vanhemmat ovat päätyneet.
Harvemmin kukaan arvaa lapsen nimeä etukäteen, mikäli se on pidetty täytenä yllätyksenä muille. Uusi nimi vaatii aina omien kokemusteni mukaan totuttelua, sillä se ei tunnu koskaan olevan lähelläkään sitä, mitä oli sen etukäteen ajatellut tulevan olemaan. Kuitenkin hetken makustelun jälkeen nimi alkaa mitä luultavimmin tuntua juuri sopivimmalta perheen uudelle jäsenelle. Ei ole varmasti helppo tehtävä päättää uuden ihmisen nimeä. Nimiin liittyvän valinnanvaikeuden huomaa jo siitä, etten osaisi millään päättää, minkä nimen vaihtaisin itselleni jos niin olisin aikeissa tehdä.
Pohjimmiltaan niin etu- kuin sukunimikin on tarpeellinen ihmisten identifioimiseen. Nykyään nimen halutaan usein olevan uniikki, eli ainutlaatuisen erotteleva. Mielipiteitä on monia, mutta minua viehättävät nimet, jotka eivät ole niitä kaikista suosituimpia, jotta identifiointi onnistuisi, mutta toisaalta todella harvinaisen nimen kantaja joutuu usein oikaisemaan nimeensä liittyviä kirjoitusvirheitä sekä toistamaan ja selittämään nimensä taustaa, mikä ei ehkä ole ideaali tilanne. Näin ollen sekä nimen harvinaisuus että yleisyys voi olla ongelmallista.
Etunimen nimenantoperusteet alkoivat kiinnostaa minua yliopiston nimistöntutkimuksen kurssilla. Syntyvän lapsen kutsumanimi ja mahdolliset muut etunimet voidaan antaa monella eri perusteella. Lopullinen nimi tulee valituksi esimerkiksi suvun perinteiden tai sukulaisten nimien mukaan, vallitsevien nimitrendin mukaan, suomalaisia perinnenimiä kunnioittaen, kansainvälisyyttä tavoitellen, helpon lausumistavan tai sointuvuuden perusteella, vieraskielisten kirjaimien mukaan tai vaikka perheen oman sovitun alkukirjaimen mukaisesti.
Nimen kirjoittamisen ja taivuttamisen helppous vaikuttavat myös nimenantoon. Nimenantotapoihin niin meillä kuin maailmalla vaikuttavat vahvasti julkisuuden henkilöt kuten urheilutähtien tai laulajien Jare ja Robin nimien kasvanut suosio 2000-luvun jälkipuoliskolla. Muotinimiä annetaan lapselle, koska ihmisillä on tarve samaistumiseen. Jotkin nimet ovat toki suosittuja vuosikymmenestä toiseen, kuten Saara, Lauri ja Olli. Lisäksi ihmiset ajautuvat usein valitsemaan lapsilleen samankaltaisia nimiä kuin mitä heillä itsellään on.
Toisin kuin yleisesti luullaan, monet sanat ja nimet eivät ole peräisin Suomesta. Etunimistöömme on omaksuttu nimiä hyvin monista eri kielistä ja niitä on muovattu meille sopiviksi vaikkapa lyhentämällä. Esimerkiksi suomalaisina pidetyt nimet Leena ja Reijo eivät suinkaan ole kotimaisia, vaan Leena pohjautuu Raamatun nimeen Magdaleena ja Reijo latinalaisperäiseen nimeen Gregorius. Eurooppalainen henkilönnimistö on melko kristillisperäistä, kuten nimi Johannes kaikkine muotoineen, kuten Jussi, Juho, Juha ja Janne.
Toivon, että lapselle uskallettaisiin antaa rohkeasti nimi, joka sopii juuri hänelle ja hänen perheeseensä eikä niinkään nimeä, jonka muut helposti hyväksyvät. Kokemusteni mukaan jokainen etunimi, joka saattaa aiheuttaa ihmetystä tai jopa pahennusta, normalisoituu ajallaan. Kun lasta tottuu kutsumaan tietyllä nimellä, ei tälle muuta nimeä enää osaisi kuvitellakaan. Virhelyöntejä nimenannossa saattaa tapahtua, muodit menevät ohitse, ja lapsi pystyy vaihtamaan nimeään, jos se ei enää palvele tarkoitustaan. Lisäksi viime vuoden uuden nimilain mukaan lapselle voi antaa jopa 4 etunimeä, mikä antaa valinnanvaraa niin vanhemmille kuin tulevaisuudessa itse lapselle, mikäli hän haluaa vaihtaa kutsumanimeään.