Iloisena yllätyksenä ottivat pirkkalalaiset Jari, Nea ja Niila Läntinen sekä Nina Latva Rytivaaran lammaspaimenviikkonsa alussa vastaan vaaralla pölähtäneen väkijoukon.
Peruutuspaikan saanut perhe ei pannut väkimäärää pahakseen, haukemaansa rauhaa ja hiljaisuutta he uskoivat vielä löytyvän. Nyt saatiin paljon lisää tietoa täsät paikasta ja täkäläisestä elämästä, Nina Latva kiitteli.
Ainakin lallon ja nökön teko oli hänelle uutta. Siitä ja niitosta antoivat oman käytännössä vuosikymmeniä sitten hankitun ammattitaidon mukaisen näytteen kouvalainen Esko Piipponen ja puhoslainen Erkki Honkanen.
– Niiton jälkeen haravoija pyöräytti heinän kuivumaan lalloon jotak myöhemmin koottiin nököiksi ja kannettiin sitten sapilailla latoon tai haasioon, miehet valistivat.
Syötteen kansallispuistossa innokkaasti retkeilevä oululainen Heikki Kärnä kertoi käyneensä Rytivaarassa ensimmäisen kerran isänsä Einon kanssa kesällä 1966.
– Isän suunnitelmissa oli ostaa Rytivaara. Oppaana Virkkusesta oli Maija Eskelinen, Rytivaaran viimeinen emäntä. Päälle 70 vuoden ikäisenä hän oli vielä ketterä kulkemaan, polku taloon vain oli hukassa.
Paikka kuitenkin löytyi ja osin romahtaneessa asuinrakennuksessa yövyttiin. Kärnä muistaa Maijan käyneen katsomassa lähisuot ja todenneen raakaa hillaa olevan kovasti.
Hyvä oli että ei kauppoja tullut, Kärnä naurahti. Nyt Rytivaara on ennallistettuna ja kunnossa pidettynä hieno käyntikohde luonnosta ja asutushistoriasta kiinnostuneelle.
– Metsähallituksessa on tehty hienoa työtä.
