Kolmannen päivän aamu sarastaa. Pääsiäinen herättää aran toivomme. Vaikka pimeys on totta, emmekä voi sivuuttaa kärsimystä, niin silti luotamme, että ristin takaa loistaa ylösnousemuksen kirkas aurinko.
Keskuudessamme on tällä hetkellä paljon surevia ihmisiä. Hautausmaiden lumisilla käytävillä kulkee läheisensä menettäneiden ihmisten virta. Kitkantiellä matelee surusaattoja. Mustissaan astelevia lähimmäisiä on nyt erityisen paljon.
Kuolema on koskettanut kaikenikäisiä. Meiltä odotetaan lämmintä osanoton elettä, myötätuntoisia sanoja ja hiljaista läsnäoloa. Jo siinä voi olla surun keskellä elävälle lähimmäisellemme selviämisen askeleet huomiseen.
Pääsiäiseen on kuljettava kärsimyksen, ristin ja kuoleman kautta.