Kyllä riitti juttua, naurua ja lämmintä tunnelmaa entisten Kuren koulun oppilaiden kokoontuessa lauantaina 11.8. ensimmäisen kerran sitten kouluvuosien.
Oli ilo palata rakkaalle koululle ja todeta, miten hyvässä kunnossa Kuren asukkaat ovat koulun pitäneet. Pylkön Elvi (Iinatti) oli apujoukkoineen taikonut pöytiin monenmoisista herkkua ja juhlasali oli valmisteltu juhlavieraiden saapua. Vanhoja koulukuvia ja ryhmäkuvia äitienpäiväjuhlista oli laitettu esille.
Koulun koko kylälle järjestämät joulujuhlat ja äitienpäiväjuhlat olivat aikanaan tärkeitä tilaisuuksia pienellä kylällä. Esimerkkejä vuosikymmenten takaisista oppikirjoista oli onneksi onnistuttu säilyttämään siitä huolimatta, että koulu oli lakkauttamisensa jälkeen kaksikymmentävuotta vuokralla milloin missäkin käytössä.
Saimme kuulla koulun historiikkia ja entisten koulukavereidemme kuulumisia. Oli monenmoisia mielenkiintoisia opintoja ja elämäntarinoita. Suurin osa osallistujista oli jo eläkkeellä. Useimmilla oli kerrottavanaan hauskoja episodeja kouluvuosilta, osa ehkä painokelvottomiakin.
Perimätiedon mukaan Kuren koulua alettiin suunnitella jo 1920-luvulla. Koulun paikaksi suunniteltiin alkuaan Kivivaaran rinnettä Säkkisen ja Pylkön talojen rajalle.
Tontista ei kuitenkaan päästy sopimukseen Pylkön Juhon pelätessä, että koulupojat syytävät kiviä läheisille pelloille. Sittemmin Alatalon talo myi koulun paikaksi sen nykyisen tontin Takalammen rannalta, johon koulu sittemmin rakennettiin.
Ennen oman koulurakennuksen saamista kylässä pidettiin isojen talojen pirteissä kiertokoulua muutamia viikkoja vuodessa. Kiertokoulussa sen ajan lapset ovat oppineet luku- ja kirjoitustaidon, samoin laskennon perustaidot.
Lieneekö kiista koulun tontista vai alkanut sota myöhästyttänyt koulun valmistumista. Vasta vuonna 1947 koulu voitiin ottaa valmiina opetuskäyttöön. Koulu rakennettiin hirsistä. Siihen tuli kaksi luokkahuonetta ja koulun yläkertaan opettajien asunnot.
Kuren koululle tuli oppilaita laajalta alueilta. Ervastista, Venymältä, Tirmosta jne. Yläkurkelaiset eivät käyttäneet Kuren koulua, koska matkat olivat pitkät. Osa joutui ylittämään joen ja osa joutui hiihtämään kouluun.
Monet lapset joutuivat asumaan kylän taloissa. Opiskelumotivaatio on täytynyt olla korkea noissa olosuhteissa. Pellonpään Paavo kertoi menneensä vuonna 1947 kouluun 0-luokalle. Aada-äiti oli pyytänyt saada lähettää pojan kouluun Tyyne-siskon mukaan. Joustavaa toimintaa koulun puolelta.
Kuresta keskikouluun lähteneillä oli myös ensi alkuun pitkä matka taivallettavanaan Ervastiin linja-autolle. Jossain vaiheessahan koulukuljetukset paranivat ja lopulta linja-autokin alkoi kulkea Kuresta. Ei tarvinnut enää asua Kurenalla.
Varsinkin asuntolamuistot olivat huonoja. Monella painoi paha koti-ikävä. Aiheuttipa se ainakin yhden tytön keskikoulun keskeytymisenkin kahden viikon opiskelun jälkeen.
Koulu oli koulukäytössä vain vaivaiset kaksikymmentä vuotta, vuoteen 1967 saakka. Sen jälkeen alkoivat koulukuljetukset ensin Ervastiin ja myöhemmin Hirvaskoskelle. Koulun lakkauttamisen jälkeen Pudasjärven kunta vuokrasi koulua asumiskäyttöön. Vuonna 1987 Kuren metsästysseura ja Maa- ja kotitalousnaiset ostivat sen kyläläisten käyttöön.
Heidän ansiostaan koulu on säilynyt ja pidetty kunnossa. Niinpä saimme kokoontua muistelemaan omia kouluaikojamme hyvin säilyneissä tiloissa. Paljon on kylän elämä hiljentynyt sitten meidän kouluaikojemme. Tällä hetkellä kylässä on vain yksi kouluikäinen lapsi.
Oli mukavaa saada tilaisuuteen kolme koulun ensimmäisiin koululaisiin kuulunutta tyttöä; Kariniemen Hilja, Matintalon Laina ja Pellonpään Tyyne.
He olivat ennen koulun avaamista joutuneet käymään koulua useammassa kylän talossa, mm. Essalassa ja Mäntylässä. Tytöt olivat osallistuneet koulun rakentamiseen palkkatyönä keräämällä hirsien rakoihin sammalta tilkkeeksi.
Hirsirakenteinen koulu oli kuitenkin kylmä kovilla pakkasilla, istuttiinpa joskus tunnilla vanttuut kädessä tai saatiin lupa lähteä kotiin lämmittelemään. Oli tavallista, että koululaiset avustivat vahtimestaria kantamalla halkoja, koska pakkasilla rakennusta jouduttiin lämmittämään kaksi kertaa.
Kovasti arvostimme sitä, että saimme tilaisuuteen myös koulun entisen opettajan, koululaisten kiittämän topakan ja huumorintajuisen Orvokin. Kaunis ylioppilas Orvokki Hedman tuli opettajaksi Kurkeen vuonna 1956.
Samaan aikaan koululle tuli vahtimestariksi Ruuhijärven Anni (Veteläinen). Kyllä siinä tuli kylän pojille vipinää ja kilpailua. Ja niinhän siinä kävi, että molemmat tytöt löysivät elämänsä miehen Kuresta ja heistä tuli kurkelaisia loppuiäkseen.
Pylkön Reijolla (Lantto) oli monia omakohtaisia muistoja Orvokin opettajuudesta. Saipa juhlaväki kuulla Reijon esittävän pitkän runonkin Orvokin antaman laiskanläksyn ansiosta. Koulunsa tunnollisesti hoitavana poikana hän oli kerran unohtanut opetella läksynsä ulkoa ja saanut laiskanläksyn, jonka sitten hoiti niin hyvin, että muisti sen tänäkin päivänä.
Koulun ensimmäisinä opettajina oli kaksi ylioppilastyttöä. Heidän jälkeensä opettajina toimivat vuoden kerrallaan kaksi pariskuntaa.
Salli Siitonen tuli koulun opettajaksi vuonna 1950 ja toimi monien kurkelaisten lasten opettajana aina vuoteen 1956 saakka. Hänen poikansa Teuvo toimi myös ylioppilaaksi valmistuneena samanaikaisesti opettajana äitinsä ohella. Hän löysi Alatalonharjulta Aunen vaimokseen. Teuvon kerrotaan kulkeneen kesät ajan tavan mukaisesti ylioppilaslakki päässään.
Opettajista muistettiin Valdemar Järvisalo vaativana ja hyvänä opettajana. Joukkoon mahtui ehkä turhankin kovaa kuria pitänyt opettaja. Karttakeppi katkesi useammastakin kohdasta ja oppilaita juoksutettiin koulun ympäri.
Esimerkiksi marjojen tuominen kouluun syksyllä oli tärkeä osa koululaisten velvollisuuksia. Jopa niin tärkeä, että erään oppilaan ympäristöopin numeroakin laskettiin vajaan marja-astian takia.
Näin jälkeenpäin nämäkin muistot saivat kultaiset reunat ja hymyilyttivät makeasti. Mahtoikohan hymyilyttää silloin tapahtumahetkellä? Yhden lukuvuoden ajan opettajana oli ylioppilastyttö, jonka oli hyvin vaikea saada isoa joukkoa yläluokkien pojankoltiaisia kuriin ja järjestykseen.
Kuren koulu oli supistettu kansakoulu. Lukuvuosi alkoi jo elokuun alkupuolella, jolloin kolme ensimmäistä luokkaa kävi koulua kuutena päivänä viikossa kolmen viikon ajan.
Kun ylemmät luokat tulivat kouluun kolmen viikon jälkeen, alaluokat siirtyivät käymään koulua vain lauantaisin. Keväällä kolmen viikon jokapäiväinen koulujakso alaluokille toistui.
Totesimme, että vaikka meille kurkelaisille on tarjottu opintojen alkutaipaleella normaalia vähemmän oppitunteja, olemme pärjänneet hyvin maailmalla. Hyvin hulppeita urasuorituksiakin on saavutettu. Ehkä olemme saaneet koulutiedon lisäksi jotain muutakin tärkeää elämän evästä kylästämme.
Eräs entinen Kuren koulun oppilas oli kertonut koulukokemuksistaan Etelä-Suomessa työyhteisössään. Kommenttina hän oli saanut: ”Sinä et ole tästä maailmasta”. Niin vaatimattomilta meidän olosuhteemme vaikuttavat sikäläisten silmissä, että heidän on vaikea uskoa moista todeksikaan.
Hauskakin juhlapäivä on aina lopulta päätettävä. Silminnähden päivästä nauttinut juhlaväki kiitteli vuolaasti mahdollisuudesta saada tavata tärkeitä entisiä koulukavereitaan ja muistella menneitä.
Mäntylän Jussi koollekutsujana sai ja ansaitsee isot kiitokset ja Pylkön Elvi päivän järjestelyjen ja tarjoilujen hoitajana sai ja ansaitsee aivan superkiitokset.
Tilaisuuden lopuksi totesimme joukolla, että olkaamme ylpeitä tästä koulusta ja niistä opeista, joita olemme täällä saaneet. Olkaamme ylpeitä myös omasta kotikylästämme Kuresta!
Sovimme, että järjestämme seuraavan kokoontumisen kolmen vuoden kuluttua. Tällöin kutsutaan koolle kurkelaiset, ei ainoastaan entiset Kuren koululaiset. Toiveissa on, että saamme silloin nostaa lipun uuteen lipputankoon. Pääoman kerääminen tangon rahoittamiseksi laitettiin jo alulle tapaamisessa.
Henkisesti itsensä kurkelaisiksi tunteville perustettiin Facebook-ryhmä, Meidän Kurkemme. Ryhmä helpottaa myös kokoontumisista ja yhteisistä asioista tiedottamisessa.