Mennyt vuosi on ollut vilkas lasten ja nuorten leirien osalta. Oulun hiippakunnan 60 seurakunnassa on arvioni mukaan pidetty noin leiririppikoulua 250 ryhmän voimin, jotka ovat tavoittaneet 5000 nuorta.
Monipuolinen toiminta on vaatinut työntekijöiltä ja vapaaehtoisilta merkittäviä ponnistuksia. Parhaillaan Jyväskylässä on koolla 1000 kirkon kasvatuksen osaajaa Kirkon kasvatuksen päivillä.
Pudasjärven seurakunnan kasvatustiimi on myös saamassa uusia virikkeitä sekä viemässä terveisiä, miten täällä asiat hoidetaan. Kirkon kasvatustoiminta vaatii jatkuvaa kehittämistä, jotta seurakuntien toiminta pysyy ajassa mukana ja samalla sanomaltaan selkeänä.
Seurakunnissa alkaa uusi vuosi lasten, nuorten ja perheiden osalta. Monelle lapselle tai nuorelle yksi turvallinen aikuinen voi olla elämän kannalta pelastus. Nuorelle pelastuksena voi olla seurakunnan nuorisotyöntekijä tai perheelle vaikeassa tilanteessa rinnalla kulkeva perhetyön ammattilainen.
Vapaaehtoisten panos on ollut monessa tilanteessa yksilön kannalta ratkaiseva. Yksikin syrjäytynyt nuori on liikaa ja vastaavasti jokainen syrjäytymiskierteen onnistunut katkaisu on juhlan paikka. Kirkolla on hengellinen sanomansa ja perustehtävänsä. Seurakunnat voivat ohjata lapsia ja nuoria arvoihin, jotka ovat kestäviä.
Ihmisten ja perheiden kohtaaminen sekä kristillisen sanoman tuominen niin iloon kuin suruun on tärkeintä kirkon työtä. Seurakunta on yhdessä vanhempien ja kummien kanssa luomassa lapselle mahdollisuuksia kasvaa kristittynä.
Olin pari päivää sitten kastekodissa. Normaaliin tapaan pappi merkitsee rekisterikeskuksen paperiin lapsen äidinkielen. Hieman huumorilla kysyin vanhemmilta, että lapsi on sitten todistettavasti puhunut suomea. Ja myöntävästi vanhemmat vastailevat, että kyllä se vauvan tuhina on muistuttanut suomea.
Nykyaikana monet vanhemmat jättävät lapsen kastamatta. He eivät halua tarjota lapselle kristillistä kasvua tukevaa alustaa. Perusteluna olen keskusteluissa kuullut, että vanhemmat haluavat jättää lapsen itsensä päätettäväksi ja valittavaksi uskonnolliset kysymykset. Silloin kuin lapsi on kypsä itse päättämään, niin silloin hän voi valita mielensä mukaan.
Mielestäni tämä perustuu sellaiseen virhepäätelmään, että kasvatus ja kasvuympäristö olisivat jotenkin arvovapaata ja neutraalia aluetta. Kasvatus ja kasvu perustuvat aina tiettyihin arvoihin ja valintoihin. Se on verrattavissa siihen, että lapselle ei opetettaisi äidinkieltä, vaan annettaisiin lapsen sitten aikuisuuden kynnyksellä valita oma äidinkielensä.
Tässä tilanteessa lapsesta kasvatettaisiin mykkä, jolla ei olisi kieltä.
Antakaa lapsellenne mahdollisuus kasvaa kristillisen kasvun mahdollistavien arvojen mukaisesti, sillä uskonto on sielun äidinkieli. Se kantaa elämän perustana eteenpäin silloinkin, kun ihminen kokee elämässä omien ja ympäröivän maailman mannerlaattojen olevan liikkeessä.
Pekka AsikainenPudasjärven vs. kirkkoherra