Kahvijono kierteli Pudasjärven kotiseutumuseon pihapiirin tiiviiksi tampatulla sammalmatolla. Humisevat hongat ja iloiset ilmeet toivottivat tervetulleeksi vuosittaiseen juhlaan kunnioittamaan omaa kotiseutuaan.
Kansallispukuja vilahteli ihmisjoukon seassa. Perinteikkääseen ympäristöön ne sulautuivat upeasti, mutta ei näissä juhlissa pukukoodia tainnut olla.
Puheensorina ja naurunpyrskähdykset siivittivät pääosin aurinkoista sunnuntaipäivää jopa niin, että ohjelmaa ei voitu minuutilleen aloittaa. Mutta kun ohjelma alkoi, yleisö vaihtoi jutut sointuihin ja kajautti ilmoille kotiseutuhenkisiä lauluja.
Kaupungin tervehdyksen juhlaan toi kaupunginhallituksen 1. varapuheenjohtaja Hilkka Parkkisenniemi. Hänelle Pudasjärvi on antanut monia ilon ja jopa ylpeyden aiheita, joista yksi uusi, hirsinen koulukampus, on pian valmistumassa.
Parkkisenniemen mukaan etenkin erilaiset tapahtumat ja kyläillat ovat oivia tilaisuuksia vaalia ja kunnioittaa perinteitä. Kunnallispoliitikko heitti ilmoilla myös ehdotuksen kotiseutupäivien ajankohdan siirtämisestä.
– Heinäkuussa markkinat kokoavat ihmisiä tapaamaan tuttuja sekä sukulaisia. Olisikin syytä miettiä kotiseutuviikon liittämistä markkinoiden jatkoksi. Tällöin kauempaakin tulleet lomalaiset pääsisivät osallistumaan viikon tapahtumiin ja tutustumaan tähän hienoon museoalueeseen.
Juhlapuheen piti Timo Timonen, Osuuskaupan johtaja Kalle Timosen poika, jolla suhteet Pudasjärveen ovat pysyneet tiiviinä vuosikymmenten ajan. Sisätautien ja hematologian erikoislääkäri sivusi puheessaan hoitotyön historiaa Pudasjärven näkökulmasta.
Timonen muisteli, kuinka 1960-luvun alussa pitäjässä oli 16 000 asukasta ja kunnassa mietittiin toisen kunnanlääkärin palkkaamista. Kunnanhallitus oli pyytänyt kunnanlääkärinä toimineelta Armas Korhoselta lausuntoa asiasta.
– Korhonen oli ykskantaan todennut, ettei Pudasjärvi kahta lääkäriä elätä. Nyt lääkärin vakansseja on kuusi vastaanotossa, yksi osastolla ja yksi työterveyshuollossa, vaikka asukasluku on puolta pienempi.
Elintason nousun, terveellisempien elämäntapojen sekä parantuneen terveydenhuollon ja lääketieteen ansiosta suomalaisten elinikä on lisääntynyt sadassa vuodessa miehillä 45 vuodesta 76 vuoteen ja naisilla 50 vuodesta 82 vuoteen. Uuden edessä ollaan kuitenkin muistisairauksien määrän noustu kansansairaudeksi.
Puheensa lopuksi Timonen tahtoikin etsiä vastauksia kysymykseen, mitä on hyvä elämä.
– Unohdetaan kateus. Tarvitaan myönteistä asennetta omaan elämään, luontoon ja kanssaihmisiin. Ihmisen ei ole hyvä olla yksin.
Kaupungin ja seurakunnan järjestämän juhlan ohjelmassa oli yhteilaulua, Terttu Puurusen ja Keijo Piiraisen kotiseutuhenkisiä musiikkiesityksiä sekä runopoika Daniel Helakorven runonlausuntaa.
