Melkoiset järjestelyt tässä on tehty, totesivat Hirvaskosken koululla vierailuohjelmaa järjestelleet opettajat ja kyläläiset. Reilun 60 oppilaan kyläkoulu sai vieraakseen Hirsikampukselta hyvän matkaa päälle sata oppilasta ja opettajaa.
Oppilaille halutaan näyttää Pudasjärveä muualtakin kuin keskustasta, kertoivat opettajat Susanne Lahtinen ja Sirkku Löppönen. He luotsasivat omat pienryhmänsä paikallisten oppaiden johdolla niin koululle, sähkölaitokseen, lammastilalle kuin Hirvaskosken kartanoon.
– Vaikka ohjelmaa onkin yhdessä hirvaskoskelaisten kanssa suunniteltu, me saimme tulla tänne valmiiseen pöytään. Lapset ovat kyllä päivää odottaneet innolla.
Pientä valmennusta omalle PESU-ryhmälleen kertoi etukäteen antaneensa myös opettaja Ville Eroma. Hänen oppilaistaan ainakin Hamidullah, Vincent ja Reza vakuuttivat olevansa päivään tyytyväisiä jo ennen kyläkierrosta.
Koulun pihalla valmistelluista tehtävärasteista vastasivat Hirvaskosken koulun yläluokkalaiset. Viime hetken muutoksia niihin toi aamulla alkanut sade, kertoi opettaja Marja-Leena Jurmu.
Rehtori Jukka Lehto kertoi vieraille koulustaan, oppilaistaan ja niistä kylistä, joista oppilaat Hirvaskoskelle tulevat. Kun heitä on niin Syötekylästä kuin Jaurakkajärveltä, on lasten kotien väliä pisimmillään melkein sata kilometriä, Lehto tiesi.
Hirvaskoskelta oli järjestynyt kolme käyntikohdetta koulun ulkopuolelta. Antti Holmström esitteli lammastilansa eläimiä ja toimintaa. Elisa Laakso vei ryhmiin jaetut vieraat tutustumaan paikallisen sähkön tuotantoon.
Hirvasjoessa, tarkasti ottaen sen kupeeseen kaivetussa kanavassa, virtaavasta vedestä vuosikymmeniä sähköä tuottaneen voimalaitoksen toiminta herätti kysymyksiä.
– Virtauksen voima, rattaiden pyörimisnopeus ja tuotetun sähkön määrä ovat oppilaita kiinnostaneet. Monet pojat ovat kyselleet saako joesta kalaa.
Ja saahan siitä, Laakso selvitti. Voimalaitoksen ympäristö on kuitenkin suojattu aidoilla turvallisuuden takia, joten ihan sen vieriltä ei pääse kalastamaan. Taimentakin on joesta saatu, Laakso tiesi.
Laitoksen tuottaman sähkön määrä riippuu veden määrästä. Parhaimmillaan tehoa riittää muutaman kymmenen omakotitalon tarpeisiin. Viime kesänä ei vettä aina riittänyt lainkaan turbiinin pyörittämiseen, kiinnostuneille selvisi.
Katsauksen Hirvaskosken kartanon historiaan esitti kunnostettavana olevassa päärakennuksessa Anna-Riitta Holmström. Hän kertoi niin järvimalmin jalostamisesta raudaksi kuin tilan meijerin voin viennistä Englantiin.
Ruukinkartanon vaiheisiin on kuulunut niin vesivoimalla käynyt saha kuin sadan lehmän navetta. Niiden tuotantoa, lankkuja ja voita, on kuljetettu pitkin Iijokea aina ulkomaille asti.
Tarkasti kuuntelulla oppilaat pysyivät myös Holmströmin kertoessa kartanon poikien talo lemmikistä. Se oli karhu, joka ei saanut unta jos ei saanut imeä jonkun nukkujan isovarvasta.
Oskari Ylikoski, 3B-luokan oppilas, arveli oppineensa ainakin jotain sähköstä. Vielä tutustumiskierroksen alkuvaiheessa hänestä tuntui linja-automatka Hirvaskoskelle päivän kohokohdalta.
