Takana on ihmeellinen kevätkesä. Lämpöä ja aurinkoa on riittänyt. Kuivuus on kuitenkin tehnyt tehtävänsä eivätkä odotukset tämänvuotisesta sadosta kovin korkealle yllä, vaikka korpihilla Ahmavaaran rinnesoilla itsepintaisesti vielä kukkiikin.
Pudasjärveläisessä elinkeinoelämässä sen sijaan näyttää olevan sadonkorjuun aika. Viikon välein saimme tiedon niin Profinin kuin Iijokiseutu-lehden uusista omistajista. Yrityskauppa on merkki menestyksestä tai ainakin sen tavoittelusta. Sen vuoksi pitäisi olla tyytyväinen, että paikkakunnan yrityksissä on tehty asioita niin hyvin, että se kiinnostaa ulkopuolisiakin. Haapalan Martin ja Pirjon luja usko omaperäiseen tekemiseen ja Mikon oivalliset valinnat ovat tuoneet leivän useisiin kymmeniin pudasjärveläiskoteihin vuosikymmenten aikana. Tämä työ ja riskinotto ansaitsevat kunnioittavat kiitokset.
Iijokiseutu-lehti on ollut ratkaisevassa asemassa pudasjärveläisen identiteetin rakentamisessa. Tätä Soini Laxin tavoitetta ovat jäljempänä seuranneet päätoimittajat kukin vuorollaan menestyksellisesti tavoitelleet muun muassa haastaen paikkakunnan päätöksentekijöitä avoimuuteen. Paikallisuuden varassa Iijokiseudulla on uskoakseni tilaa pohjoissuomalaiseen identiteettiin nojaavassa Kalevan mediakonsernissa.
Suurempien yritysten omistus tarkoittaa suurempia voimavaroja kehittää kannattavaa liiketoimintaa. Kannattavuus haastaa tällaisen omistajan kautta paikkakuntaa toisella tavalla kuin perheyrittäjyyden aikana. Osaavan, sitoutuneen ja tuottavan työntekijän rooli korostuu. Hän tai hänen työyhteisönsä taistelee paremmuudesta nyt saman omistajan muiden yksiköiden kanssa eikä pelkästään markkinoilla.
Työvoimapula tai sen uhka ovat myrkkyä toiminnan laajentamiselle ja jopa olemassaololle paikkakunnalla. Paikan saavutettavuus ja muu toimintaympäristö luovat puitteet toiminnan jatkuvuudelle ja kyvykkyydelle hyödyntää suurempia voimavaroja menestystä haettaessa. Näiden sadonkorjuumuutosten jälkeen Pudasjärvi ei ole entisensä. Muutosten tarve ja suunta on ymmärrettävä ja siihen on vain sopeuduttava. Tämä on koko yhteisömme etu.
Olen saanut läheltä seurata Pohjois-Pohjanmaan kehitystä vuosikymmenen ajan. Paikallinen aloitteellisuus ja omistajuus ovat tekijöitä, joiden varaan teollista toimintaa ja työpaikkaomavaraisuutta on rakennettu niin Pyhännällä, Sievissä kuin naapurissa Vieremälläkin. Susirajan takaisia menestyjiä kaikki. Työ työn saamiseksi paikkakunnalle on ollut pitkäjänteistä ja yksituumaista. Menestys on koettu yhteiseksi. Alun yhteinen riskinjako kylän miesten kesken on ajan myötä jalostunut perheomistajuudeksi. Pörssinoteerauksista huolimatta kotiseudun juuret ovat säilyneet ja teollinen pohja vahvistunut.
Muuttoliike vie ensin osaamispääomaa. Perässä seuraavat paikkakunnan pääomat ja varallisuus ellei kehitykselle haeta vastavoimaa. Omien vahvuuksien ja tuottavien luonnonvarojen hallinta sekä paikallisen omistajuuden mahdollistaminen erimuodoissaan voisivat olla välineitä köyhtymisen kierteen katkaisuun.
Alkusyksy tuo syysviljan kylvöön. Olisiko meillä kylvön paikka, jotta tulevaisuudessakin olisi tällaisia sadonkorjuupäiviä.