Kolumni

Koronaähky – kriittinen tekstinlukutaito on erityisen tarpeellinen taito kriisitilanteessa

Informaatiotulva koronaviruksesta lamaannuttaa.

Uutisia aiheesta julkaistaan tällä hetkellä niin paljon, että päivät saisi kulumaan vain seuraamalla tiedotteita viruksesta vuorotellen lehdistä, radiosta ja televisiolähetyksistä.

Mikäli median ryöpytys alkaa ahdistamaan, riittää koronavirustilanteen seuraamiseksi aivan hyvin, että tarkistaa uutiset luotettavasta lähteestä vaikka aamuisin ja iltaisin eli kerran tai pari päivässä. Tässä koronaähkyssä olisikin hyvä pysähtyä miettimään ulkopuolisen informaation vaikutusta jokapäiväisessä elämässämme.

Huomasin internetissä artikkelin ihmelääkkeestä, joka parantaisi koronaviruksen päivässä. Uutista oli jaettu ahkerasti lukijalta toiselle. Samalla tavalla mediassa on kiertänyt ”kiinalaisen lääkärin” jakamia ohjeita viruksen parantamiseen.

Tällaisiin mediajulkaisuihin törmätessä olisi aina pysyttävä tarkkana ja osattava kyseenalaistaa tietoa ja sen lähdettä. Kuinka usein lukiessasi mediatekstejä tarkistat, kuka ne on kirjoittanut?

Entä oletko tullut ajatelleeksi, ajaako kirjoittaja sanomisillaan jotain tiettyä tarkoitusta: yrittääkö hän saada oman mielipiteensä kuuluviin, edistetäänkö kirjoituksella jonkin ryhmän etuja vai yritetäänkö sillä kenties saada mahdollisimman monta klikkausta internetissä?

Kriittinen tekstinlukutaito on tärkeä taito jokapäiväisessä elämässä. Taidolla tarkoitetaan kykyä arvioida lukemansa tiedon pätevyyttä.

Tekstin luotettavuus rakentuu monesta tekijästä. Näkyvimpänä kannattaa tutkia tekstin julkaisupaikkaa- ja aikaa sekä kirjoittajaa ja hänen mahdollista asemaansa, kuten työpaikkaa. Erityisen tarpeellinen taito kriittinen tekstinlukutaito on tämänhetkisessä, jokaisen kansalaisen elämään vaikuttavassa kriisitilanteessa, josta jokaisella on mielipiteensä sanottavanaan.

Yöuniaan ei kannata menettää naapurin Facebook-päivityksen perusteella, jossa hän povaa kuinka ”nyt me kaikki tulemme kuolemaan vuoden sisällä”. Epäillä voi myös Verohallinnon lähettämää tiedotetta, jossa kerrotaan, että koirat ja kissat valjastetaan apuun lomakkeiden tarkistamisessa. Kyseessä on aprillipila muutaman vuoden takaa, jonka joku on päättänyt huvikseen jakaa sosiaalisessa mediassaan vuosia myöhässä.

Myös omissa päivityksissä pitäisikin muistaa ihmisten erilaiset taidot tekstin tulkitsemisessa: huumorilla kirjoittamasi postaus siitä, kuinka virus on kaiken loppu, voi jonkun mielestä olla vaikea tulkita vitsiksi.

Tekstit muotoutuvat käyttäjänsä tarpeiden mukaisiksi.

Usein ne ovat monitulkintaisia, jonka vuoksi lukijan on helppo nähdä teksteistä se, mitä niistä haluaa nähdä. Jos siis mediaa lukee paniikin vallassa, löytää takuulla ne huolestuttavimmat näkökulmat aiheesta kuin aiheesta.

Kokeile vaikka: lue mikä tahansa teksti, kuten mainos tai lehtikirjoitus, ensin niin, että ajattelet etukäteen tekstin olevan kannustava ja ilahduttava. Lue sama teksti sitten niin, että päätät jo valmiiksi, että pidät sitä ärsyttävänä ja huonoa ilmapiiriä levittävänä.

Luultavasti onnistut löytämään tekstistä sekä negatiivisen että positiivisen näkökulman, sillä lukiessasi huomioit erityisesti juuri ne sanavalinnat ja sanamuodot, jotka tukevat ennakkokäsitystäsi asiasta.

Kaikkien tekstien ei tarvitse perustua faktatietoihin, eikä se olisi mahdollistakaan. Tärkeintä on pitää rauhallinen ote lukemiseen ja suhtautua teksteihin ihmisten kirjoittamana.

Mihin tahansa näkökulmaan ei epävarmassakaan tilanteessa kannata uskoa, vaan edelleen on lupa luottaa sekä omaan tilannetajuun että viranomaisten tiedottamiseen.

Reeta Jylhänlehto