Joskus harvoin, hyvin harvoin tulee pistäydyttyä Kuusamossa, kun pakottava tarve tulee.
Niinpä yhteenlaskien on siellä vuoden sisään tullut piipahdettua kolme kertaa – mikä lienee osaltani kuluvan vuosituhannen ennätys.
Syynä viimeisiin vierailuihin oli Venäjän viisumin hankinta, koska sitä ei näiltä seuduin lähempää saa. Ensimmäisellä näistä kävi tietysti niin, että oli mukana vanhentunut passi ja viisumi jäi saamatta.
Se reissu meni Rukahovissa römpötellessä. Vasta toisella kertaa homma tuli hoidetuksi – eikä käyty muualla kuin Lidlissä ostamassa halpaa vissyvettä ja emännän koiralle euron maksalaatikkoa.
Mitenkä oheinen alustus liittyy otsikon viittaamaan asiaan? Siten, että viisumiin tuli päiväys helmikuun lopulle. Maaliskuussa Suomi suljettiin ja rajat pantiin kiinni.
168 euron vuosiviisumin hinta meni kuin hohtimet kaivoon. Ei ehditty rajan takana vierailla.
Viheliäinen virus on muuttanut meidän perheessä arkielämää, vaikka alkuun olisi luullut, ettei se Pintamojärven takarannalla, kaukana pahasta maailmasta paljoa vaikuta.
Niin vain on varoa pitänyt, ettei pääse tauti lähelle. Perheeseen kuuluu riskiryhmää hoitavaa ammattikuntaa, jonka tartuttamisella saattaisi olla kohtalokkaat johdannaisseuraukset.
Työpaikalla toimituksen ovet on laitettu säppiin, eikä täällä usein muita ole. Suurimmaksi osin ovat etätöissä. Etäisyyttä on yritetty pitää haastateltaviin ja kauppareissuilla kierrelty muita makaroonin ja vessapaperin hamstraajia.
Tähänkin saakka vähissä olleet kyläilyt ovat loppuneet kokonaan ja samaa on pitänyt hienovaraisesti vihjailla myös kyläilemään pyrkiville kavereille.
Perheen vanhusväki on arestissa Oulussa ja vielä visummassa tallessa Ruotsin Haaparannalla. Myös suruviestejä on tältä rintamalta saatu kuulla. Meni entinen anoppi.
Poika on sulkeutunut etäluennoille Oulun opiskelijaboksiinsa. Kuusi viikkoa kestänyt etäkoulu on alkanut kiristää myös teinityttären pinnaa – päätellen siitä, ettei aina tahdo aika kulua edes kännykkää räplätessä.
Digimaailmaan on kyllä tullut uppouduttua itsekin. Vanhoja ja uusia elokuvia sekä sarjoja on YLE-Areenasta ja suoratoistopalveluista katseltu. Nettihuutokaupoista on silmäilty rakennustarvikkeita, autoja ja moottorikelkkoja. Huudetuksi on tullut mm. pari rakoliiteriä ja muuta pientä jonninjoutavaa.
Netin välityksellä on lisäksi pidetty yhteyksiä kaukaisiin sukulaisiin ja tuttaviin – ja todettu, ettei kovin hyvin mene muillakaan.
Kiirunassa kaivostöissä olevat kaverit olivat siirtyneet varsinaisiin vuorotöihin. Ensin Ruotsissa kaksi viikkoa työtä vuorotta ja sitten kaksi viikkoa vuorotta koronakaranteenia Suomessa.
Venäjän Petroskoissa kaveri yski pahasti Skypessä kerrostalon parvekkeella Äänisen aaltoja katsellen. Karanteenissa kuulosti olevan myös koko kaupunki. Aikaa oli kulutettu nettishakkia pelaillen ja työpaikan nettipuheluita kuunnellen.
Saksan Frankfurtissa emännän serkku oli ollut kissoineen linnoittautuneena omakotitaloonsa jo neljättä viikkoa. Myyntityötä tekevältä konsulentilta olivat työt loppuneet kuin seinään. Poliisit kuulemma sakottavat, jos liikkuu ulkona ilman, että on ruokakauppaan asiaa.
Ruotsin Uppsalassa toinen serkku tyttärineen kulki töissä vanhusten hoitolaitoksessa, joka oli muutettu koronateho-osastoksi. Suruviestejä harva se päivä. Itseään eivät olleet vielä onnistuneet tartuttamaan.
Tukholmassa koronaosaston tehohoitaja oli ottanut jo viisi viikkoa sitten lapsensa pois koulusta. Nyt oli tullut sosiaalitoimistosta kirje, jossa uhattiin useamman tuhannen kruunun uhkasakolla.
Juha Hagelberg
Koronatoimittaja