Kolumni

Ko­lum­ni: Myrskyn jälkeen

-
Kuva: Miko Tiirola
Kolumni

Kesäkuun 22. päivä, Paulan päivä, muistetaan Koillismaalla vielä vuosikymmenten päästä, aivan kuten vieläkin muistellaan Mauri-myrskyä. Olin 14 -vuotias koulupoika, kun Mauri runteli Pohjois-Suomea syyskuussa 1982. Silloin vaikutusalue oli laajempi, mutta myrsky sai puumarkkinat sekaisin ja jälkiä korjattiin useita vuosia. Mauri-myrskyn aikana ei ollut motoja, vaan tuhon jäljet korjattiin moottorisahoilla. Kuolemaan johtaneita tapaturmia sattui.

Nyt metsänhoitoyhdistys Koillismaan johtaja Antti Härkönen otti tiedotusvastuun hienosti haltuunsa ja varoitti metsänomistajia menemästä omatoimisesti sahailemaan jännityksissä olevia tuulenkaatoja. Ne ovat ammattilaisillekin vaarallisia töitä ja harrastelijalle ehdottomasti hengenvaarallisia. Onneksi pääosa puista on kaatunut juurineen, joten sinistymisvaara on pienempi.

Metsänhoitoyhdistys onkin lähestynyt metsänomistajia ripeästi, tavoitteena, että saataisiin laajoja yhteismyyntileimikoita, jossa kokonaisia kyläkulmia saataisiin tilarajoista riippumatta nopean ja tehokkaan puunkorjuun piiriin. Suosittelen lämpimästi erityisesti tässä tilanteessa metsänhoitoyhdistyksen valtakirjakauppaa. Aikaa ei ole hukattavissa, että joka tilalla kävisi eri firman moto tekemässä korjuuta. Onneksi nyt puumarkkinoilla on hyvä kysyntä. Metsäteollisuusfirmoilta odotetaan nyt joustavuutta, että korjuuta ja puunhankintaa suunnataan tuhoalueille.

Metsäministeri Jari Leppä vieraili maanantaina tutustumassa myrskytuhoihin. Se oli tärkeää huomioimista. Valitettavasti työkaluja valtiovallalla ei tunnu juuri olevan. Metsäkeskuksen resursseja tuhojen nopeaan kartoittamiseen voitaneen lisätä. Myrskyssä alentunutta puun arvoa tai keskenkasvuisen metsän tuhoutumista taas korvataan vakuutusten kautta. Valitettavasti Koillismaalla vakuutuskattavuus on keskiarvoa heikompaa.

”Myrskyn keskellä metsänomistajat ovat ihmetelleet myös käytävää EU:n metsästrategiakeskustelua.”

Iso huoli liittyy myös suojelualueisiin. Jos suojelualueilta ei korjata tuhopuita, kasvavat hyönteistuhoriskit ympäröivissä talousmetsissä. Valtiovallan pitäisikin nopeasti sorvata lainsäädäntöä, jotta suojelualueista johtuvia tuhoja voitaisiin estää tai vähintäänkin korvata niille maanomistajille, jotka niistä kärsisivät.

Verohelpotuksia ministeri ei luvannut, eivätkä ne tässä tilanteessa se suuriin pulma olekaan. Monelle metsänomistajalle suurempi ongelma on, että saako puukaupoista rahaa edes uudistamiskustannuksia varten. Nykyisessä Kemera-laissa ei ole uudistamistukea. Sen muuttaminen vaatisi EU-notifikaatiota, joten siitäkään ei apua tähän hätään ole tulossa. Metsänomistajia ihmetyttää hallinnon kankeus, kun samanaikaisesti esimerkiksi koronamenetyksiin on pystytty järjestämään tukimiljardeja.

Myrskyn keskellä metsänomistajat ovat ihmetellen seuranneet käytävää EU:n metsästrategiakeskustelua. Liittymissopimusten vastaisesti EU-komissio pyrkii säätelemään jäsenmaiden metsienhoitoa. Tälle pitää saada peräseinä. Olen esittänyt metsäministeri Lepälle, että komissioon voitaisiin viedä Koillismaalta terveisiä, että muuttaisivat tyystin suuntaa ja keskittyisivät metsäsääntelyn sijasta rakentamaan sellaista ilmastorahastoa, josta metsänomistajille annettaisiin tukea metsien uudistamiseen myrsky- tai muun tuhon sattuessa. Kun hiilinieluista ollaan huolissaan, olisi perusteltua, että tuhoutuneen metsän saattamista uudelleen kasvuun edistettäisiin ja pantaisiin piste komission muille suunnitelmille metsien käytön rajoittamiseksi.

Helteet jatkuvat ja riski niiden purkautumisesta uusina ukkosmyrskyinä on edelleen olemassa. Vakuutusturvaa kannattaa kohentaa ja pyrkiä Paula-myrskyn jälkien siivoamisessa rationaaliseen toimintaan yhteistyössä muiden maanomistajien ja toimijoiden kanssa.