Pohjois-Suomen rauhanturvaajat koolla Maijanlammella
Pohjois-Suomen rauhanturvaajat kokoontuivat Taivalkosken Maijanlammelle viikonloppuna. Paikalla oli parikymmentä pohjoisen kriisinhallintaveteraania. Oulun seudun, Kainuun ja järjestävän seuran, Koillismaan rauhanturvaajien lisäksi paikalla oli edustusto Pirkanmaalta.
Koillismaan rauhanturvaajien puheenjohtaja Viljo Määtän mukaan kokoontumisia on järjestetty aika ajoin vuodesta 1994 lähtien, mutta tärkeät vertaistukitapaamiset ovat kuitenkin harvenneet.
– Viimeksi oltiin koolla Puolustusvoimain harjoitusalueella Maijanlammella vuonna 2008.
Vertaistuen lisäksi paikalla oli kokemusta useammalta vuosikymmeneltä ja useammasta eri missiosta. Kokemusperäistä tietoa olisi ollut tarjota myös nuoremmille ikäpolville.
Valitellen todettiin, että valtakunnallinen ilmiö on, että rauhanturvaajien edunvalvonta ja järjestötoiminta "ukkouu ja akkautuu".
– 60 prosenttia Suomen rauhanturvaajaliiton jäsenistä on yli 60 vuotiaita, tiesi Oulun seudun rauhanturvaajien puheenjohtaja Timo Heikkinen.
Lääkettä nuorten mukaan saamiseksi ei tässäkään tilaisuudessa keksitty. Nuorimmat veteraanit Maijanlammellakin olivat jo 50 ikäpylvään saavuttaneita. Nestorina joukossa oli ensimmäiseen suomalaiseen YK-joukkoon vuonna 1956 kuulunut kuusamolainen Aaro Lehtineva.
Sen verran politiikkaakin hyvän ruoan, saunomisen ja herrasmieskisailun yhteydessä puhuttiin, että Pohjois-Suomi on jäämässä ilman valtakunnallisen liiton hallituspaikkaa, mikä mahdollinen epäkohta voidaan vain yhteistyöllä ehkäistä.
Vertaistuen todettiin olevan tärkeää ja sitä se olisi myös nuoremmille eduksi. Paljon on työtä tehty rauhanturvaajien etujen ajamiseksi, kertoi Heikkinen.
Heikkinen itse loukkaantui vakavasti Namibian operaatiossa vuonna 1990. Toivuttuaan "elävien kirjoihin", elämä jatkui pyörätuolissa, josta käsin hän on johtanut kriisinhallintatehtävissä vammautuneiden Vertaistukiryhmä Vaikeasti Korvattavia.
Heikkisen johdolla on saatu ajettua nykypäivän sotainvalideille ansaittuja etuuksia sekä pystytty vaikuttamaan jopa sotavammalain uudistukseen ja Valtiokonttorin suhtautumiseen palvelusaikana saatujen vammojen korvauksiin ja kuntoutukseen.
Nykyään kuntoutukseen pääsevät helpommin myös traumaperäisistä oireista kärsivät. Sotatoimialueella kun on moni nähnyt ja kokenut yhtä ja toista. Monessa tapauksessa kokemukset ovat seuranneet mukana vuosikymmeniä.
Traumojen purku ja vertaistuki Maijanlammella sujui kuitenkin niillä perinteisillä parannuskeinolla eli muisteluksilla, tarinoinnilla ja huumorilla.
Parin illan aikana kuultiin, millaista oli Ensio Siilasvuon esikunnassa Suezilla ja millainen oli näköala Kheopsin pyramidin huipulta. Läpi käytiin myös 1973 israelilaisia vastaan käyty nyrkkitappelu siitä, saiko YK-lippu liehua Suezin ja Kairon välisellä tiellä.
Lisäksi kuultiin, miten kävi, kun Bosniassa telamiina räjähti vieressä; nähtiin, millaiset olivat seuraukset, kun helikopteri tippui Namibiassa; mietittiin, mitä tapahtui, kun palvelustovereita vammautui miehistönkuljetusvaunun kaaduttua Kosovossa.
Miltä se tuntui, kun ammutaan kohti? Miltä tuntui olla vuorokausi panttivankina? Miten elämä jatkui, kun rosvojoukko ampui oman puolisonTshetsheniassa? Sunnuntaina mieli keveämpänä suunnattiin kotimatkalle.
