Pudasjärven kouluista taitaa muinainen Pisteen koulu olla se kaikkein tunnetuin pitäjän ulkopuolella. Siitä on kiittäminen yhtä miestä, vuonna 1985 edesmennyttä kirjailija Mauri Sariolaa.
Hän oli Pisteen kansakoulun väliaikainen opettaja yhden vajaaksi jääneen lukuvuoden 1954-55. Silloin ei tosin Mauri Sariolana, vaan Simo-Auli Arran salanimellä.
Kirjailijakaan ei mies silloin vielä ollut, vaan lakiopintonsa kesken jättänyt sotaveteraani. Hän oli tehnyt työkseen kaikenlaista, toimittajan töitäkin, ja viinahuuruisen vedonlyönnin päätteeksi pani hakupaperit muutamiin väliaikaisiin kansakoulunopettajan virkoihin. Muutamassa muussakin koulussa hän ehti opettajan hommia hoidella.
Sariola on muutamissa muistelmaluontoisissa kirjoissaan Pisteen vaiheitaan kertonut. Aineistoa sieltä näkyy myös muutamissa romaaneissa, joita hän vuodesta 1956 kiivaimmillaan suolsi monta vuodessa.
Sariolan päiväkirjoista on toimitettu kaksikin kirjaa. Niistä toisessa, nimeltään Parempi kertarutina kuin ainainen kitinä, löytyy myös asiaa Pisteen ajoista.
Ritva Sarkolan ja Raimo Jokisalmen kirjoittamassa Mauri Sariolan elämäkerrassa on myös silloisten Pisteen koululaisten ja muidenkin kyläläisten muistoja värikkäästä va.opettajasta.
Ei Sariola-Arra ainoa Pisteen historian väliaikainen opettaja suinkaan ollut. Niihin väliaikaisuuksiin koulun historia sitten päättyikin vuonna 1999.
Koulu oli alkanut 1945 kylän taloissa. Kesken tuon Arran lukukauden, kevääksi 1955, valmistui uusi koulurakennus. Seuraavana syksynä luokkia 1-7 opettivat sisarukset Helky, myöhemmin Kummala ja Tuomo Kauhanen.
He olivatkin koulun 54-vuotisen historian pisimpään Pisteessä viipyneet opettajat Paula Vähäkuopuksen ohella. Hän aloitti Pisteessä 1969 ja oli siellä opettajana koulun lopettamiseen, vuoteen 1999 asti.
Väliin koulu oli kolmeopettajainen, koulupiirin rajoistakin käytiin kaplakkaa. Tuomo Kauhasen Sarkain ja savottain Sarakylä-kirjassa kuvaamat vesiongelmatkin kiusasivat muiden harmien lisänä.
Uuden koulun valtionavun turvin kaivetun kaivon vesi kävi vain vessan huuhteluun. Vettä kuskattiin väliin hevosella, mutta usein sitä piti ottaa maantien ojasta. Kemiallisen vedenpuhdistuslaitoksenkin kunta hankki, turhaan.
Enimmillään Pisteessä kävi koulua lähes 60 oppilasta Ruuhensuon asutusalueen juuri valmistuttua 1960-70-luvun vaihteessa.
Koulun lopettaminen käynnistyi oppilaiden vanhempien aloitteesta. Pisteessä oltiin yleisesti tyytymättömiä siihen, että toinen opettaja vaihtui usein. Opetuksen katsottiin siitä kärsivän.
Keväällä 1997 neljä koulupiirin 25:stä lapsesta kävi koulua Sarakylän koulussa vanhempiensa kuljettamina. Koulun johtokunta oli koulujen yhdistämisen kannalla, ja asiaa puitiin moneen otteeseen koulutuslautakunnassa.
Oppilaiden vanhemmille tehdyssä kyselyssä, se tehtiin kunnanhallituksen aloitteesta, enemmistö oli koulujen yhdistämisen kannalla. Vastakkaiset olivat myös kahden Pisteen keskustalaisen kunnanvaltuutetun kannat.
Rauni Kummala perusteli yhdistämistä opetuksen tason nostamisella ja harmitteli joidenkin pitävän rakennusta tärkeimpänä. Erkki Sarajärvi näki oppilasennusteen puoltavan Pisteen säilyttämistä.
Toukokuussa 1997 kunnanhallitus päätti, että kouluja ei yhdistetä. Seuraavan vuoden toukokuussa alkoi kunnan taloudessa säästölinja, johon kuului olennaisena osana myös kouluverkon tarkastelu.
Vuoden 1999 helmikuussa kiista sitten ratkesi. Kunnanvaltuusto päätti lakkauttaa Pisteen lisäksi Suvannon, Iinattijärven sekä Ala- ja Yli-Siuruan koulut.
Lopullinen päätös jätti osaan sarakyläläisiä pitkään kestäneen katkeruuden. Erkki Sarajärvi muistaa, että pääosin päätös hyväksyttiin. Itse hän kertoi siirtyneensä ratkaisun jälkeen kehittämään luottamustehtävässään Sarakylän koulua.
Pisteen koulua oli valmistumisen jälkeen remontoitu useaan otteeseen. Viimeiseksi jäänyt tehtiin vuonna 1988. Muutaman vuoden koululla pidettiin kansalaisopiston kursseja ja Pisteen metsästysseuran hirvipeijaisia.
Muuten tyhjillään ollut koulu on sittemmin vaihtanut omistajaa kahdesti. Ensimmäinen omistaja tyytyi hakkauttamaan koulun tontilta metsää. Vuonna 2006 sen osti posiolainen marjayrittäjä Petri Lehtiniemi. Hän on siitä lähtien tuonut lähes joka kesä Pisteeseen thaimaalaisia marjanpoimijoita.
Alkuvuosina paikallinen kyläseura ja seurakunta järjestivät iltatilaisuuksia marjastajille koululla. Myöhemminkin ovat jotkut kyläläiset marjastajien oloihin tutustumassa käyneet.