Korentojärven osakaskunnan miehet lähtevät kalaan tuulellakin
– Ei se tässä lahden poukamassa tuo tuuli näytä niin kovalta, Sotkajärven kalastuskunnan jäsen Seppo Holmström pohtii.
On tuulinen päivä, mutta kalaan tekee mieli lähteä. Sepon lisäksi reissuun on lähdössä kolme muuta miestä: Antti Holmström, Pasi Törrö ja Pentti Pieniniemi. Miehet lähtevät vesille kahdella veneellä, sillä paunetin kokeminen on siten helpompaa.
Kalareissu suunnataan tällä kertaa Pudasjärven Hirvaskoskella sijaitsevalle Korentojärvelle. Kalamiesten tehtävänä on pyytää järvestä roskakalaa paunetilla, eli avorysällä. Kyseessä on järvien hoitohanke, jota ELY-keskus tukee.
– Saamme tästä ihan rahallisen korvauksen, jonka ELY-keskus maksaa. Sillä katetaan kaikki kalastuksesta koituvat kulut. Järvien hoitokalastusta harjoitetaan kolmen vuoden jaksoissa.
Roskakaloihin kuuluvat erilaiset särkikalat, kuten lahna, säyne ja salakka. Niin kutsuttujen roskakalojen hyötykäyttö olisi Sepon mielestä järkevää.
Seppo ei puhuisi mielellään roskakalan käsitteestä, sillä hänen mielestään kaikki kala on arvokasta.
– Eihän siinä ole järkeä, että kaloja joutuu heittämään metsään. Olisi hyvä, jos nämä saataisiin jollekin kalatuotteiden valmistajalle elintarvikkeiden valmistuskäyttöön. Kaikki kala on arvokalaa.
Kalaliike Hätälän kanssa aiemmin suunniteltu yhteistyö ei toteutunut. Hätälän oli tarkoitus ottaa vastaan kalaa Korentojärven kalaveden osakaskunnalta ja tehdä erilaisia kalatuotteita.
Veneet työnnetään vesille. Soutaminen vastatuuleen on hieman työlästä, mutta alla on kuitenkin kevyt lasikuituvene. Sillä soutaminen on kevyempää.
– Noin vuonna 1962-1963 täällä myytiin lohtakin kaupaksi. Nykyään kalanmyynti on vähentynyt paljon. Ennen se oli merkittävä elinkeino, ja vanhempanikin möivät kalaa Ouluun torille ja kauppahalliin. Valitettavasti Pahkakosken voimalaitos on estänyt lohen nousun Korentojärveen, Seppo toteaa.
Määränpää on saavutettu. Pasi ja Pentti asettuvat toiselle puolelle paunetin nielua ja tarttuvat sen reunoista kiinni. Toisella puolella kokemisessa avittaa Seppo.
– Tyynellä ilmalla tämän kokeminen olisi paljon helpompaa. Tahtoo tuuli haitata. Tuleekohan täältä nyt kalaa. Meillä on Sotkajärvessä paunetti, josta saimme vajaan viikon aikana 770 kiloa kalaa. Hirvasjärven rysän kanssa oli jonkinlainen tekninen ongelma, koska saalismäärä jäi sataan kiloon per kerta.
Paunetin alkupää näyttää melko tyhjältä, mutta noin puolivälissä alkaa tapahtumaan. Pentti nostelee kalaa paunetin nielusta haavin avulla.
– No niin, alkaahan täällä saalista näkymään!
Hetken kuluttua kuuluu huudahdus. Pentin ja Pasin vene on hörpännyt aimo annoksen vettä. Pasi alkaa äyskäröimään rivakkaan tahtiin vettä pois käyttäen apunaan laakeaa kala-astiaa.
– Miten se nyt tuollein. Eihän tässä mitään – naurattaa vain.
Onneksi selvittiin pelkällä säikähdyksellä. Kalamiesten touhu on juuri sellaista kuin sen pitääkin: innostunutta, vauhdikasta ja pelotonta.
Paunetti on koettu. Miehet eivät ole saaliiseen tällä kertaa täysin tyytyväisiä.
– Eipä kyllä kovin paljon tullut tällä kertaa. Oisko 30-40 kiloa - ELY:lle täytyy raportoida tarkka saalismäärä. Pyydyksen paikkaa muutetaan syvemmille vesille, kun vesi lämpiää. Saalismäärään vaikuttavat monet seikat, Seppo tuumaa.
Rantaan selviydyttyään kalastajat miettivät, kuka haluaa ottaa kaloja kotiin vietäväksi. Hyviä ruokakaloja ovat varsinkin suuret lahnat, joita Korentojärvestä mukavasti nousikin. Lahna on mainion makuinen esimerkiksi savustettuna, mutta muitakin valmistustapoja löytyy. Vain mielikuvitus on rajana.
– Minä olen tehnyt niin, että savustan lahnan ensin kypsäksi. Sen jälkeen irrotan kalasta ruodot ja lihat. Sitten ei muuta kun lihamyllyyn. Tulee erittäin hyviä savulahnapihvejä, Pasi kertoo.
Lahnan pyynti on kiivaimmillaan juuri keväisin vesien lämmettyä yli kymmenenasteiseksi. Sepon mukaan lahna häviää kesäksi jonnekin – kudun jälkeen sitä ei enää näy.
– Lahna tulee takaisin vasta syksyllä. Kummallista, mihin ne häviävät.
Kalamiehet rupattelevat vielä tovin Pentin kartanon pihalla. Talo on komealla paikalla Korentojärven rannassa. Eräs asia miehiä kuitenkin mietityttää.
– Nyt on niin kuivaa, eikä sateita ole tiedossa pariin viikkoon. Se on huono juttu, koska hyönteiset eivät pääse lisääntymään ja linnut eivät sitten saa ruokaa.
Paluumatkalla Seppo pohtii, mikä kalastuksessa oikein vetää puoleensa.
– Olen kalastanut pikku pojasta lähtien. Ennen vanhaan kala oli tärkeä ravinnonlähde. Olisikohan se joku saalistusvietti, mikä ihmisellä ajaa tällaisiin touhuihin. Jokin se kuitenkin on. Vanhempanikin kalastivat, joten kyllä minä luulen, että tämä kalastus kulkee verenperintönä.