Ki­ho­keil­la mukavat li­sä­tie­nes­tit luon­nos­ta – Pu­das­jär­vel­lä ki­hok­ki­vas­taao­tos­sa en­nä­tys­vuo­si

Marjojen lisäksi myös kihokkia kerätään parasta aikaa metsien ja soiden reunamilta. Kerättyä kihokkia vastaanottaa Pudasjärven 4H-yhdistys. Tähän mennessä yhdistykselle on toimitettu 13–14 kiloa kihokkeja.

Mika ja Roni Latva ovat keränneet tänä kesänä kihokkia noin 14 kiloa.
Mika ja Roni Latva ovat keränneet tänä kesänä kihokkia noin 14 kiloa.
Kuva: Anna Kerälä

Pudasjärven 4H-yhdistyksen vastaanottoon on tänä vuonna tullut ennätysmäärä kihokkia.

Mika Latva on poiminut kiloittain kihokkia poikansa Ronin kanssa.

– Pudasjärvi on tällä hetkellä lähin paikka, johon kihokkia voi toimittaa, kertoo Oulusta Posiolle mökkeilemään tullut Latva.

Posioltakin kihokin vastaanottoa on tiedusteltu, mutta siellä ei ole ainakaan toistaiseksi ryhdytty toimeen.

– Keräilijöitä ei varmaankaan ole, ja näillä alueilla hilla kilpailee kihokin kanssa, Latva arvelee.

Latva kävi poikansa kanssa 4H:n koulutuksen kihokin keräämistä varten kesäkuussa.

– Ohjeet keräämiseen ja säilyttämiseen ovat tarkat. Kaikkia kihokkeja ei saa putsata soilta, vaan täytyy jättää 5–10 kihokkia maahan neliölle, Latva kertaa.

Isä ja poika keräävät tänä kesänä ensimmäistä kertaa kihokkia.

– Monta vuotta asia on ollut mietinnässä. Nyt mökki Posiolla on siinä vaiheessa, että siellä voi pitää tukikohtaa, joten päätimme ruveta hommaan.

Latva kertoo, että Posiolla kihokki vaikuttaisi olevan isompaa kuin Oulussa. Myös valtion maita on enemmän tarjolla keruupaikoiksi. Parhaimmiksi kihokkiapajiksi Latva paljastaa suoperäiset kosteat maat, joissa vesi pääsee virtaamaan läpi. Myös vaarojen rinteet ovat hyviä paikkoja.

Tähän mennessä Latvat ovat keränneet kihokkeja noin 14 kiloa. Varsinaista keräystavoitetta ei ole asetettu.

– Kaikki, mitä saadaan, on eteenpäin. Istun työssäni paljon autossa ja toimistolla, joten onhan tämä vaihtelua. Ja saahan tästä nuorelle helposti rahaa ja itsekin lomautettuna lisätienestejä.

Latvalle luonnossa liikkuminen on etu jo itsessään, ja kihokkia kerätessä luonto tulee tutuksi. Vaikka kyseessä on lihansyöjäkasvi, Latvan mukaan keruuhommiin uskaltaa lähteä.

– Ei se mikään mörkökasvi ole, paitsi mäkäräisille, hän naurahtaa.

Kihokilla on punavihreä lehtiruusuke, joka erottuu hyvin muun kasvillisuuden seasta. Varsi voi olla jopa 20 senttimetriä pitkä.
Kihokilla on punavihreä lehtiruusuke, joka erottuu hyvin muun kasvillisuuden seasta. Varsi voi olla jopa 20 senttimetriä pitkä.
Kuva: Anna Kerälä

Pudasjärven 4H-yhdistyksen toiminnanjohtaja Tiina Salonpää on kerännyt kihokkeja jo vuosia.

– Kerään kihokkeja pieniä määriä vuosittain. Hillapuoleen olen keskittynyt enemmänkin.

Salonpään mukaan 4H-yhdistyksen kihokkivastaanottoon ei ole koskaan tuotu sellaisia määriä kihokkia kuin tänä vuonna.

– Tähän mennessä kihokkia on tuotu 13–14 kiloa. Viime vuonna tuotiin koko kesän aikana puolisen kiloa, joten kasvu on hurja.

Kihokkien poiminnassa tärkeää on käydä ensin koulutus – muuten kihokkia ei oteta vastaan. Keruussa täytyy olla vähintään jonkun sellaisen seurassa, joka on koulutuksen käynyt.

– Oulun 4H-yhdistyksen sivuilla on koulutusvideo, jonka voi katsoa. Tärkeitä asioita ovat muun muassa hygienia-asiat, kuten käsien puhtaus. Myös lupa kerätä kihokkia pitää olla.

Kihokeista maksetaan painon mukaan, ja paras aika käydä keruulla on sateen jälkeen yöllä ja aikaisin aamulla.

– Kasvit syövät öisin ötököitä, ja märkinä ne ovat raskaimmillaan, Salonpää kertaa.

Salonpään mukaan hyviä kihokkiapajia ovat soiden ja metsien raja-alueet.

– Siitä, mistä metsä alkaa nousta, on yleensä löytynyt kihokkia, hän ohjeistaa.

Salonpää kertoo, että mikäli nuoret tahtovat mukaan keruureissuille, voi häneen olla yhteydessä.

– Pian on käsillä mustikkakausi ja sen jälkeen vielä puolukkakausi. Meidän mukaamme pääsee metsään, jos on halukkuutta, hän rohkaisee.

Kihokki on lihansyöjäkasvi

Kihokki on Suomen ainoa lihansyöjäkasvi. Kihokkia on pitkälehtistä ja pyöreälehtistä lajia, mutta vain pyöreälehtistä kerätään.

Pienet hyönteiset ovat kihokkien ravintoa. Pyydystämistään hyönteisistä ne saavat tarvitsemiaan typpiyhdisteitä, joita on niukasti niiden karuilla kasvupaikoilla, rahkasammalsoilla. Kihokin lehti on tahmean siirappimaisen aineen peitossa, ja hyönteiset jäävät lehtiin kiinni niille istahdettuaan.

Kihokkia kasvaa ympäri Suomen. Kihokki kasvaa pääsäänöisesti soilla sekä lampien ja järvien kuivahkoilla rahkasammalpintaisilla rannoilla. Kihokin punaisenvihreä lehtiruusuke ja siitä lähtevä kukkavarsi erottuvat hyvin muun kasvillisuuden seasta, kunhan silmä harjaantuu niitä luonnosta löytämään.

Kihokkeja on käytetty kansanlääkinnässä parantamaan muun muassa känsiä ja hinkuyskää – edelleenkin niitä kerätään yskänlääkkeen raaka-aineeksi. Pyöreälehtikihokki onkin sisällytetty Eviran kauppayrttiluetteloon. Suomesta poimittu kihokki on erityisen arvostettua eurooppalaisilla markkinoilla sen puhtauden takia.

Lähteet: Luontoportti.com, aitoluonto.fi ja oulu.4h.fi