Pudasjärven Työpetarilla on tehty katiskoita jo kymmenisen vuotta. Katiskoita menee kaupaksi, mutta Työpetarin toiminnanjohtaja Tuomo Jokikokko on huomannut, että kalojen verkko- ja katiskapyynti on hiipumaan päin. Hänen mukaansa 1970-luvulla pyydyskalastus oli Pudasjärvellä kiivasta.
– Mursunlammellakin oli samaan aikaan parhaimmillaan 40–50 pyydystä. Enää niitä on murto-osa, Jokikokko kertoo.
Katiskapyynti on usein mielletty mökkiläisten puuhaksi. Katiskan laskemiseen ja kokemiseen ei tarvitse nähdä yhtä paljon vaivaa kuin esimerkiksi verkkopyynnissä. Lämpimien vesien aikaan katiskakin täytyy kuitenkin kokea päivittäin. Kylmillä vesillä katiskan voi antaa pyydystää viikonkin ilman kokemista.
Jokikokko kannustaa mökkiläisiä kokeilemaan katiskapyyntiä.
– Jos mökillä on kaksi katiskaa, kalassa kyllä pysyy, Jokikokko vakuuttaa.
Katiskapyyntiin liittyy erilaisia uskomuksia. Jokikokko kertoo, että pyytävyyteen on uskottu vaikuttavan muun muassa katiskan väri, nielujen lukumäärä ja koko sekä nielun etäisyys katiskan takaseinästä. Miehellä on kuitenkin omakohtaista kokemusta uskomuksista.
– Keväällä ahvenen kudun aikaan on kiivain pyyntiaika. Silloin kun sopivaan kohti katiskan nakkaa, yksi ahven menee ensin, ja muut seuraavat perässä. Aivan sama millainen katiska on.
Materiaalilla on väliä, mikäli haluaa katiskan palvelevan pyyntivälineenä mahdollisimman kauan. Nykyään katiskan valmistuksessa käytetään yleisesti minkkiverkkoa, joka on Jokikokon mukaan ennen käytettyä katiskaverkkoa kestävämpää.
– Vanhin katiska, jolla olen pyytänyt, on seitsemän vuotta vanha, hän kertoo.
Työpetarin katiskat valmistetaan niin ikään minkkiverkosta. Jokikokko kertoo, että tänä kesänä testissä on uusi katiskamalli. Se tulee tuotantoon vuoden päästä.
Katiska on yksi vanhimmista pyydysmalleista. Suomen kalastusmuseoyhdistyksen toiminnanjohtajan Ari Lappalaisen mukaan sana katiska tulee Venäjältä päin ja on noin 5000 vuotta vanha käsite. Rysä on sanana taas lännen peruja. Lappalainen sanoo, että rajanveto rysän, katiskan ja merran välillä on nykyään hälventynyt.
Rautalankakatiska on Lappalaisen mukaan tullut Suomeen sotien välillä. Sitä ennen käytettiin puusta valmistettuja liistekatiskoita. Nykyään myös katiskalla pyydettävien lajien kirjo on monimuotoisempi.
– Ennen pyyntikohteena olivat suuremmat kalat, kuten hauki ja lahna. Nyt rautalankakatiskoilla pyydetään pienempää kalaa.
Lappalainen kertoo, että ennen katiskapyynnissä oli noin 25 millimetrin silmäharvuusrajoitus, jonka poistuminen salli uusien mallien kehittelyn. 20–30 vuoden aikana markkinoille on tullut monia katiskamalleja, joista yksi mullistavimmista oli Weke-katiska.
Kevät on katiskapyytäjän kulta-aikaa. Myös katiskapyytäjän tulee muistaa merkitä pyydyksensä oikein, ei vain Mehukatti-purkilla.
