Ape Nieminen pakkaili perjantaiaamuna tavaraa henkilöautonsa kyytiin entisellä työpaikallaan, Kontiotuotteen vieressä olevan, ammattiopistolta tyhjilleen jääneen rakennuksen pihalla.
Nieminen toimi aikanaan OSAOn matkailulinjalla opettajan virassa, mutta YT-neuvottelujen seurauksena työt loppuivat. Myös entisiin Pudasjärven meijerin rakennuksiin kuuluvat opiskelutilat oppilaista tyhjenivät.
Nyt entisessä työhuoneessaan on Kesselin varasto – uutta ja käytettyä vaatetta, kenkiä, luistimia, suksia, polkupyöriä ja monenmoista uuttakin tavaraa. Niitä on saatu lahjoituksena yli 500 hyväntekeväisyysjärjestön jäseneltä ja muilta lahjoittajilta. Onpa tavaraa ostettu lahjoitusvaroin kirpputoreiltakin.
Tällä kertaa Nieminen pakkaa kyytiinsä 72 kiloa tarkkaan punnittua tavaraa. Suuntana on Vienan Karjala, jonne ei rajasääntöjen mukaan saa viedä kuin 25 kiloa henkeä kohden. Suomen puolelta on tulossa kuljetuksen avuksi kaksi muuta avustusjärjestön jäsentä.
Tänä vuonna Nieminen on ehtinyt käydä rajan takana jo kolme kertaa. Viime vuonna Vienan matkoja kertyi yhteensä 25. Takavuosina hän laskee viettäneensä avustustoimissa Venäjän rajan takana peräti kolme kuukautta vuodessa.
Parhaana vuonna Niemisen auto vei puutteessa eläville elintasosuomalaisten hylkäämää tavaraa 47 kertaa – vanhain- ja lastenkoteihin, kouluille, vähävaraisille perheille, yksinäisille vanhuksille.
Kaikki tämä tapahtui oman toimen ohella.
Vuonna 2016 työttömäksi jäätyään avustusmatkat alkoivat harveta. Tulotaso ansiosidonnaisen turvin säilyi ja aikaa oli enemmän, mutta sisäilmaongelmista alkanut sairasteluputki ja työttömyyden henkinen paine veti mieltä matalaksi.
Töitä mies haki aktiivisesti, mutta edes paikallisiin työtehtäviin haku ei tärpännyt. Edes haastatteluun ei otettu – Inariin olisi, mutta puuttui saamenkielen taito, Inkerin kirkolta rahoitus.
Työmarkkinatuen piiriin siirryttyään toiminta näytti saavan päätepisteensä. Merkittävää vapaaehtoistyötä ei työmarkkinoilla katsottu aktiivimallin mukaiseksi.
Kesseli ry:n hallituskin jo meinasi heittää pyyhkeen kehään ja lopettaa, kun kokeneimman lähettiläänsä voimavarat alkoivat hiipua.
Apuun tuli Livon kyläyhdistys Livokas, joka on menestyksekkäästi harjoittanut työllistämistä Pudasjärvellä jo useamman vuoden ajan. Ape Nieminen palkattiin työhön, jota hän oli hoitanut palkatta jo 16 vuotta.
Periaatteessa systeemi toimii siten, että Kesseli on työnantaja ja Livokas hoitaa palkkatukien paperityöt. Roponsa kekoon heittävät myös vapaaehtoiset Kesselin jäsenet.
Alustavasti kuitenkin näyttää siltä, että osa työpanoksesta menee perinteisesti omaan piikkiin. Helmikuun alussa alkaneen työsuhteen ajalta oli perjantaihin mennessä kertynyt 54 ylityötuntia ja lisäksi käytetty kolme omaa vapaapäivää.
Toiminta jatkuu, mutta mikä saa miehen vuodesta toiseen jatkamaan pyyteetöntä työtään lähimmäisten hyväksi?
– Jossain vaiheessa olin masentunut, mutta jäseniltä saatu rohkaisu on auttanut, muistelee Nieminen erästäkin tekstiviestiä – jossa luki, että ”epäusko on saanut aikaan häiriöitä”.
Sillä kertaa paha olo oli mennyt ohi, mutta yksin Karjalassa ajellessaan oli ollut aikaa rukoilla Jumalaa, että ”anna joku vahvistus tai iske kerralla maahan”.
– Kaksi vuotta, kahdeksan kuukautta työttömänä. Hain töitä ja kaikki meni myttyyn. Nyt sitä ajattelee, että ehkä kaikella oli määrätty tarkoitus, iloitsee Nieminen alullaan olevasta työvuodestaan.