Ano Tenhunen täytti viime viikolla 95 vuotta. Kunnioitettavan korkeasta iästään huolimatta vanha veteraani on vielä täydessä tikissä.
Perjantain synttärikahveillakaan ei paikallisen ase- ja erätarvikeliikkeen vanha isäntä malttanut pysyä poissa myyntitiskin takaa, vaan kävi onnittelujen ja halausten lomassa myymässä tavaraa vanhaan malliin:
– Halvalla menee hyvää tavaraa, mutta puolet tulee voittoa.
Myyntitiskin takana, asehyllyn yläpuolella on taulu, jossa entinen kauppamies – joka antoi suurimmat alennukset ja möi halvalla – lähtee keppikerjäläisenä liikkeestään. Ikkunoihin on lyöty laudat ristiin.
Taulu oli kunniapaikalla jo 1980-luvulla, kun vuonna 1977 perustamansa Anon ase ja tukku sijaitsi ensimmäisellä liikepaikallaan oman kodin yhteydessä Petäjäpolulla – muistutukseksi siitä, miten monelle on käynyt. Vaan ei tälle, Pieksämäeltä alun perin kotoisin olevalle kauppiaalle.
Saattaapa tuossa ”puolet voittoa” -kehussa olla pieni savolaislisä, koskapa asiakkaita on näihin päiviin saakka riittänyt.
Tiukentuneen aselainsäädännön takia alan liikkeitä on kaatunut viime vuosikymmeninä suuremmiltakin paikkakunnilta. Toisessa polvessa jatkuvaa kauppaa käydään yhä yli kunta- ja maakuntarajojen kilpailukykyisin hinnoin.
Anon ase ja tukku sijaitsee nykyään Kurenalan keskustassa Kauppatiellä, mutta on jo kolmannessa osoitteessaan. 1990-luvulla liikettä pidettiin muutama vuosi alempana uudemmassa liiketalossa, mutta laman seurauksena koko taloyhtiö meni konkurssiin.
Samaan aikaan konkurssin oli tehnyt myös vanhassa apteekkarin talossa toiminut yritys. Kiinteistön Tenhunen osti konkurssipesältä. Kulttuurihistoriallisesti arvokas talo remontoitiin tarkoitusta vastaavaksi ja on tänäkin päivänä lähes alkuperäisessä loistossaan.
Muitakin muistoja menneiltä ajoilta Anon ase ja tukun myyntitiskin takaa löytyy. Laitimmaisena aserivissä on Suomi-konepistooli. Se ei kuitenkaan ole myytävänä.
Sama se ei ole, mutta sellainen oli aikanaan lyöty käteen Karjalan kannaksella. Siiranmäen taisteluissa 1943 Tenhunen haavoittui vakavasti ja vietti loppusodan ajan Porin sotilassairaalassa.
Sodan seurauksista tuli 55 prosentin invaliditeetti. Oikea käsi vammautui vakavasti, mutta onneksi liipasinsormi säästyi. Sillä on voitettu yksi Suomen mestaruus ja lukuisia piirinmestaruuksia.
Rakas ampumaharrastus on säilynyt näihin päiviin saakka. Riistanhoitoyhdistyksen perinteisen pienpetokilpailun Tenhunen on voittanut moneen kertaan. Parhaimpana vuosina saaliina on ollut puolenkymmentä kettua ja noin 250 varista.
Tenhusen lämmitetyt kyttäyskopit ovat käytössä tänäkin päivänä, mutta kilpailuun hän ei tänä vuonna enää osallistunut:
– Antaahan nuorempienkin yrittää.
Koko Tenhusen perheelle rakas metsästysharrastus on voimissaan edelleen. Viime syksyn saaliina tosin oli vain yksi teeri ja jänis sekä kahdeksan kyyhkystä.
– Enempää ei vaimon kanssa raskittu ampua, kun ovat riistakannan niin alamaissa. Koiraa vain juoksutettiin.
Tenhusen mieliharrastuksiin on ammunnan ja metsästyksen lisäksi kuulunut metsästyskoirien kasvatus. Parhaana saavutuksena vuoden 1973 ajokuninkuus. Suomenajokoira Haku komeilee kuvassa myyntitiskin takana.
Tällä hetkellä Tenhusella on itsellään kaksi koiraa ja kauppaliikettä toisessa polvessa jatkavalla Juhalla kolme.
