On aika katsoa tulevaisuuteen ja tekemisessä keskittyä olennaiseen. Kansainvälisen talouden ja arvojen muutos pakottaa myös meidät, syrjäseutujen asukkaat, tehokkaampaan tulevaisuuden tekemiseen.
Syrjäseutujen elinvoima hiipuu kuin reunoiltaan sulavat mannerjäät. Jäitä sulattaa ilmaston muutos ja syrjäseutuja hiljentää yhteiskuntien keskittävä asenne- ja aluekehitys.
Ilmaston muutosta yritetään hillitä kansainvälisillä ohjelmilla. Yhteiskuntien muutoksen hallinta on ainakin yhtä hankalaa. Sitä ohjaavat talouden realiteettien ohella sekavat globaalit, kansalliset, alueelliset ja paikalliset intressit.
Mitä vähemmän alueella on väestöä, työpaikkoja, yrityksiä ja palveluja, sitä suuremmaksi kasvaa alueen omavastuu tulevaisuudestaan. Maakuntahallinto lisännee syrjäseutujen omavastuuta kuntien roolin kaventuessa.
Koillismaa oli sodan jälkeen tärkeä maa- ja metsätalousalue. Väestön tulevaisuus nähtiin pellossa, karjassa, savotoilla, uitoissa ja rakennustöissä. Suomen talous tarvitsi puuta ja ihmiset ravintoa.
Innostanut näkymä hiipui jyrkästi 1960-luvulla. Rakennetyöttömyys ajoi väestöä Ruotsiin ja kaupunkeihin. Asuinsioilleen jääneet pyrkivät hankkimaan leipänsä tilanpitoa laajentamalla ja käynnistämällä eri alojen yrityksiä. Korkea työttömyys, hidas kehitys ja lähtömuutto jäivät Koillismaan riesaksi.
Kehityksen hallinta riippuu alueen voimavaroista ja ennen kaikkea ihmisistä. Kyvykkäimmät heistä ovat uudistusten ja työpaikkojen luojia. Väestön pääosa taipuu toteuttamaan uudistuksia, mutta osa on vitkastelijoita, jopa uudistusten vastustajia.
Maatilojen, eri alojen yritysten, Kontiotuotteen, Profinin, Syötteen ja muiden toteuttajina ovat aktiiviset ihmiset. Työllisyysasteen kohottamiseksi pitää tehdä kaikki mahdollinen. Miten saamme siihen lisätehoa?
Yksilöt, kodit, koulut, yritykset, vastuuviranomaiset ja asennemaailma luovat menestymisen perustan.
Odottelu ilman intoa ja aktiivista kehittämistä tietää lähtömuuttoa ja elinolojen hiipumista. Kilpailun kiristyessä tietotaitoa on hankittava ulkomailtakin, jotta ymmärtämys oman kotiseudun mahdollisuuksista laajentuisi.
Perinteisesti näihin uudistajiin monilla alueilla vieläkin suhtaudutaan totuttua rauhaa häiritsevinä. Monet alueet ovat toisaalta sisällyttäneet menestyjät paikallisen imagon ytimiin.
Tämän mahdollisuuden antavat muun muassa taiteilija Paavo Tolonen, kirjailijat Kalle Päätalo ja Reino Rinne, Anu Pentik(äinen), menestyneet urheilijat, tiedehenkilöt, valokuvaajat jne. Tunnettuus tukee paikkakunnan vetovoimaisuutta.
Pitkän historian ajalta Pudasjärvelläkin voidaan luetella merkittävä joukko henkilöitä, jotka ovat rakentaneet menestystä saamalla aikaan kansakoulun, kunnallisen keskikoulun, lukion, ammatillista opetusta, toimivan hallinnon sekä monipuoliset palvelut.
Kirkolla, urheiluseuroilla, neuvontajärjestöillä ja puolueilla on ollut keskeinen rooli elinvoiman rakentamisessa. Terävöitetty toiminta on kytkettävä yhä vaativampiin verkostoihin. Katveeseen ei ole varaa jäädä.
Markkinataloudessa elinvoimaisuuden yhtälö on yksinkertainen. Pitää tuottaa kannattavasti tavaroita ja palveluja, joita halutaan ostaa.
Toisaalta pohjoinen luonto ja kulttuuri antavat perustan maailman kasvavimmalle elinkeinolle, matkailulle. Matkailupalveluissa muualla tienattu raha siirtyy syrjäistenkin yritysten kassoihin.
Jos ei ole myynti- tai palkkatuloja, terveen työikäisen elämä perustuu muiden työn tuottavuuteen. Näiden pelisääntöjen pitäisi elää jokaisen pääkopassa.
Kehityksen kärkeen selviytynyt Suomi ja Koillismaa eivät saa hiipua. Meidän on oivallettava mahdollisuutemme myös kansainvälisesti.
Nyt persuukset penkkiin, miettimään tulevaisuutta ja ryhtymään sen edellyttämiin toimiin!