Taivalkoskelainen Kalevi Remes tiedetään tekeväksi ja keksiväksi mieheksi. Nyt hän on saanut Patentti- ja rekisterihallitukselta mallisuojan kehittämälleen hillapoimurille.
– Vain siinä se nuju oli, eihän ne siellä meinannu tajuta laitteesta mitään. Talvi siinä meni kun aina piti uutta paperia ja selitystä laittaa. Mutta nyt on suoja saatu.
Remes kertoo kehittäneensä laitetta viitisen vuotta. Hän tietää, että missään muualla sellaista ei ole pystytty tekemään toimivaksi asti.
Mutta nyt on prototyyppi, jolla hillanpoiminta käyttää selkä suorana.
– Voi että se monta kertaa meinasi itellähi usko mennä. Olin paiskaamassa koko hommaa roskiin, että olokoon, mutta taas intousin jatkamaan.
Ratkaiseva tekijä oli laitteen huuliin sopivan materiaalin löytyminen, jossa Remes sanoo kavereilta apua saaneensa. Nuo huulet irrottavat hillan kannasta ja solauttavat sen keruusäiliöön.
Siihen mahtuu litra-puolitoista hilloja. Isompaa siitä ei Remeksen mukaan kannata tehdä, säiliö on näppärä tyhjentää isompaan astiaan. Laite on myös helppo pesaista suolla.
Kalevi Remes sanoo joutuneensa kehittelyvaiheessa käymään hillasuolla Hetekylässä asti, Jokijärveltä eikä koko Taivalkoskelta löytynyt marjoja muutamina kesinä.
– Sattui siellä muitakin marjastajia samalle suolle, silloin piti laittaa laite äkkiä reppuun piiloon.
Keksijän kokemusten mukaan poimuri päihittää käsin poimivan kevyesti, kun hillaa on niin harvassa,että jokaiselle joutuu kumartumaan. Jos marjaa on Remeksen sanojen mukaan niin paljon, että sankolle pitää sija puhdistaa, on kaksin käsin keruu nopeampaa.
Remes nauraa vaimon vaatineen, että hillojen pitää olla roskattomia. Koneella se onnistuu, edes marjan auenneet suojalehdet eivät poimurin huulien väliin tartu.
Keksijä sanoo oman osuutensa nyt tulleen valmiiksi. Haussa on poimurille tekijä. Tavoite on, että ensi kesänä ”remesläisellä” poimimaan pääsisi.
Kalevi Remes on ynnäillyt, että laitteen hinnaksi tulisi enintään viisikymppiä. Painoa sille kertyy korkeintaan 350 grammaa.
