Kobolttia ja muita teknologiamineraaleja etsivä Latitude 66 Cobalt on jättänyt Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesille toisen varausilmoituksen Pudasjärven alueelta.
Syyskuun lopulla kaivosyhtiö teki varauksen Sarakylän Nuorungasta, Syötteen kansallispuiston länsipuolelta Kouvalle ulottuvasta alueesta. Nyt on varattu uusi alue Iinattijärveltä Jaurakalle.
Noin 40 kilometriä pitkä uusi varausalue ulottuu vajaan kymmenen kilometrin vyöhykkeenä Iinattijärven pohjoispuolelta Jaurakkajärven Viitaperälle.
Varauksen sisällä olevat suurimmat kalliomuodostumat ovat Iinattijärven entinen kuparikaivoksen paikka Vaskivaara sekä Hampusvaara; Sotkajärven kylän Rumavaara, Hirvasvaara ja Sotkavaara; Haisuvaaran Valkiaisenvaara sekä Jaalangan Honkavaara.
Uuteen varaukseen kuuluu kolme varausilmoitusta laajoista alueista kahdeksan kunnan alueella Kainuussa, Koillismaalla ja Lapissa. Varausalueiden yhteenlaskettu pinta-ala on 3700 neliökilometriä.
Kahden vuoden varausaika ei anna yhtiölle oikeutta kairauksiin tai ajoneuvojen käyttöön maastossa. Toiminta maastossa tapahtuu jokamiehenoikeuden puitteissa.
Varausajan päättyessä yhtiö arvioi, mille osalle alueista on mielekästä tehdä malminetsintälupahakemuksia jatkotutkimuksia varten.
Kaivosyhtiön viestinnästä vastaava Jussi Lähde kertoo, että varausalue sijaitsee Kainuun liuskekivialueella, jota on geologisesti tutkittu, muttei koboltin suhteen riittävästi.
Tämä johtuu hänen mukaansa siitä, ettei aiemmin kobolttia ole pidetty niin sanotusti ”strategisena” mineraalina.
– Vuosikymmenet kobolttia on käytetty lähinnä väri- ja lääkeaineena, sittemmin vahvojen terästen sidosaineena. Nykyteknologian kehittyessä sitä tarvitaan yhä enemmän elektroniikkateollisuudessa.
Myös Pudasjärven aluetta on Lähteen mukaan aikojen saatossa tutkittu laajalti, mutta alueelta otetuissa näytteissä ja niistä talletetuissa tiedossa on vain mainintoja koboltista.
Tarkoituksena on nyt käydä arkistotiedot läpi ja haastatella alueella operoineita geologeja.
– Lisäksi meillä on Suomessa hieno, vuosikymmenten perinne kansalaisten tutkimuksiin toimittamista kansannäytteistä, joiden tieto on myös arkistoitu.
Geologista tutkimustyötä johtavan, saksalaisen geologian professori Steffen Hagemannin mukaan eräs kiinnostuksen kohde ovat alueella olevat suurikokoiset lohkareet, joista on mitattu merkittäviä kobolttipitoisuuksia.
– Tiedämme ettei jääkausi ole liikuttanut niitä kovin kauaksi lähtösijoiltaan, hän toteaa.
Pohjaoletuksena yhtiön malminetsinnälle on, että kobolttia esiintyy siellä, missä on kuparia ja sitähän on historian saatossa Pudasjärveltäkin löydetty – tosin vain niin pieninä määrinä, ettei kaivostoiminta ole ollut kannattavaa.
Miksi sitten Pudasjärveltä ei ole löydetty rikkaita malmiesiintymiä? Latitude 66 Cobaltin toimitusjohtaja Thomas Hoyerin mukaan se saattaa johtua siitä, että kallioperää peittävä moreenikerros vaikeuttaa malmioiden löytämistä.
– Tästä syystä kaikki maamme kaivokset eivät sijaitse geologisten vyöhykkeidensä mielekkäimmillä paikoilla. Perusteellinen tutkimus auttaa välttämään tämän virheen.
Hänen mukaansa laajan aluetutkimuksen puute on joissain johtanut lyhtyaikaiseen kaivostoimintaan, vaikka samalla vyöhykkeellä todennäköisesti sijaitsee paikantamattomia malmioita, jotka takaisivat kymmenien vuosien kaivostoiminnan.
– Olemme investoineet kolme miljoonaa euroa Kuusamon liuskevyöhykkeen tutkimuksiin ja nyt on ymmärrys siitä, miten koboltti on asettunut nykysijoilleen.
– Tätä tietoa on mielekästä soveltaa iältään ja rakenteeltaan samanlaisiin geologisiin vyöhykkeisiin, perustelee Hoyer.