Lainaan runosta Koulutie muunnellun säkeen: "Olen unessa useasti sinun polullasi koulutie...."
Syyskuun sunnuntaina kävelimme Juutislammen ympäri Sarakylän väen yhteisvoimin tekemää luontopolkua.
Vuosikymmeniä sitten se oli minunkin koulutie. Tarkasti piti hypellä mättäältä toiselle, ettei humpsahtanut kenkä suohon ja varovasti ojan yli asetettua riukua pitkin. Eihän se aina onnistunutkaan kuivin jaloin kouluun meno, mutta kaikesta selvittiin.
Pellot olivat silloin viljeltyjä ja talojen pihapiirit elivät vahvaa arkea ihmisineen ja eläimineen.
Veneitä liikkui järvellä ja kalastusta harjoitettiin omia ruokapöytiä varten. Se oli tärkeä ruoan jatke.
Kylän puolelle päästyä, matka jatkui Ihmeen pihojen läpi Saralaan ja koululle. Jossain vaiheessa minun piti katseella tarkistaa, että kotini, Mainio, näkyi järven takana, odottaen koulusta saapujaa.
Noihin muistoihin ajatukset lennähtivät, kun astelimme hienoa lautaporrastusta ja paistoimme Salamenniemen laavulla makkaraa.
Matka jatkui Juutisniemeen päin ja jälleen kuulin kuin jostain kaukaa kilahtelisivat karjankellot, olimme lehmipolulla, jota pitkin joskus ollessani "pikkupiikana" Ihmeessä, ajelin karjan navettaan.
Toivonpa monille muillekin lapsuuden muistojen herättelyä erittäin hienon polun kierroksella.
Suuret kiitokset tekijöille!
