Puoli vuositataa yksituumaisuutta ja yhteishenkeä
Metsästysseura Jurmun Riistamiehet ry vietti 50-vuotisjuhlaa ja peijaisia Jurmun koululla viime sunnuntaina. Tarjoiluista vastasi Jurmun maa- ja kotitalousseura.
Seuran naisporukka esitti tilaisuuden aluksi Metsämiesten laulun, jonka jälkeen kuultiin seuran historiaa. Lopuksi pidettiin perinteisesti huutokauppa.
Juhlaväen joukossa oli viisi jo perustamiskokouksessa mukana ollutta seuran jäsentä. Nyt seurassa on noin 80 jäsentä, joista nuorimmat ovat 15-vuotiaita.
Juhlassa seuran historiaa muistellut Veikko Heikkala oli ollut mukana seuran perustamiskokoukseen vuonna 1967, mutta pohjatyötä alettiin tehdä jo vuosia aiemmin.
– Tarve metsästysseuran perustamiselle syntyi, kun kylällä alkoi käydä etelästä metsästäjiä. He vuokrasivat yksityisiltä metsästysmaita sillä seurauksella, että näytti ettei kyläläisillä ole enää rääpyä käydä metsällä. Herättiin perustamaan oma seura, joka alkoi tehdä metsästysvuokrasopimuksia maanomistajien kanssa.
– Opettaja Eero Hirvonen oli kaiken takana. Hän alkoi touhuta metsästysseuraa ja otti selvää miten piti toimia. Hän pyysi mukaansa Reijo Väätäjän ja minut kirkolle riistanhoitoyhdistyksen kokoukseen, jossa jätimme seuran perustamislupa-anomuksen.
– Silloin vuonna 1966 emme onnistuneet. Häme Aappo tyrmäsi ajatuksen ja sanoi, että Taivalkoskella on jo tarpeeksi metsästysseuroja. Emme tyytyneet siihen ja Hirvonen jatkoi työtä seuran perustamisen eteen.
Seuraavana vuonna pidettiin Jurmun Riistamiehet ry:n perustava kokous. Perustajajäseniä olivat autoilija Paavo Pukkinen sekä maanviljelijät Antti Keskitalo ja Kalle Uusitalo.
Ensimmäisessä johtokunnassa puheenjohtajana oli Paavo Pukkinen, varapuheenjohtajana Yrjö Parviainen, muina jäseninä Eero Hirvonen, Lauri, Tuomas ja Antti Keskitalo, Heikki Arola, Kaarlo Koskela, Toivo Lukkari ja Kalle Uusitalo.
Alkuun seuran kokoukset olivat Heikkalan mukaan hyvin värikkäitä. Kylällä oli siihen aikaan persoonia, jotka tohtivat sanoa mielipiteensä niin kuin se oli.
– Isossa porukassa oli monta mielipidettä ja sääntöjäkin muutettiin melkeinpä joka vuosi. Nykyään väki on niin yksituumaista, ettei väittelyjä synny. Alkuaikoina seura oli kylän ainut, kunnes Parviaiseen ja Raappanansuolle perustettiin omat seurat 1990-luvulla.
Ensimmäisinä vuosina hirviä ei Jurmussa pyydetty ollenkaan. Vasta vuosikymmenen vaihteen tienoilla myönnettiin ensimmäinen hirvilupa. Kannan kasvaessa lupia saatiin lisää niin että vuonna 1983 seuralla oli luvat kolmen aikuisen hirven ja kahden vasan kaatamiseen.
– Eniten lupia oli 1990-luvun alkuvuosina, enimmillään 21 lupaa. Silloin kiikkui paraallaan yhdeksän roppia nylkyliterillä, kertoi Heikkala, jonka hommana oli pitkään hirvien haku pois metsästä vuonna 1988 hankkimalla mönkijällään.
– Jouduin jäämään terveyssyistä pois hirviporukasta. Meni monta vuotta että lauantaiaamuisin heräsin samaan aikaan kuin hirvihommiin lähtiessä. Akkunasta piti seurata milloin hirvimiehet lähtevät liikkeelle ja milloin menevät liiterille.
– Oli erittäin mielenkiintoista olla mukana hirviporukassa. Nautin yhteishengestä, joka kokosi porukkaa yhteen. Hirvihomma on melkein ainut toiminta kylällä, joka kokoaa ihmisiä laajasti toimimaan yhdessä, totesi Heikkala.
Metsästysseuran puheenjohtaja Tauno Parviainen on ollut seurassa mukana kuusitoista vuotta, mutta meneillään ensimmäinen puheenjohtajakausi.
– Kaikki on uutta, mutta asiat on saatu hoidetuksi. Tämä on niin hyvä porukka, että ohjeita tulee pyytämättäkin, varsinkin entiseltä puheenjohtajalta Taisto Sorvarilta, kertoi tuore puheenjohtaja, jonka mukaan hirviporukassa parasta on yhdessäolo ja porukkahenki.
– Tykkään kovasti, se on erilaista kuin yksin metsästäessä. Mehtämies olen ollut ikäni ja nyt olen ollut kolme vuotta hirvihommissa.
Seuran sihteerinä on ollut vuodesta 2014 lähtien ollut Hannu Hyttinen on puolestaan ollut seuran jäsen 12-vuotiaasta asti. Isänsä Juha oli seuran puheenjohtaja ennen Sorvaria.
– Pienestä pitäen olen käynyt isän kanssa metsällä ja kasvanut seuran toimintaan. Olen tykännyt aina kulkea metsällä sekä yksin että porukassa. Seurassa on hyvä porukka, sanahelinöitä ei nykyään ole kuulunut.
Jurmun Riistamiehet ry:llä on ollut kaksi metsästyksen johtajaa vuosikymmenten aikana. Yrjö Korteslahti johti metsästystä vuoteen 1995 saakka, sen jälkeen johtajuutta on hoitanut Olli Väätäjä, jonka mukaan hirvenmetsästyksen alkaminen on vuoden kohokohta.
– Täällä on hyvä porukka, on mukavaa olla johtajana. Yhdessäolo on parasta hirvihommissa. Itselläni ei ole koiraa, mutta on ollut hyvää tuuria metsällä ollessa, sanoo kymmeniä hirviä kaatanut tarkka-ampujaksi mainittu Väätäjä.
– Tulin hirviporukkaan 1980-luvun puolivälissä. Siihen aikaan karttoja piirrettiin käsin, nyt puhelimet ovat helpottaneet kaikkea toimintaa. Lakipykälien suhteen oli ennen paljon enemmän työtä.
– Kaadetuista vasoista piti viedä tiedot nimismiehelle ja kaatopaikka piti merkitä tarkkaan karttoihin. Lisäksi vasan leukaluut piti viedä tarkastettavaksi ja näin todistettiin että kaadettu eläin oli vasa.
Peijaisten lopuksi meklari Matti Heikkala huutokauppasi juhla-ateriasta jäljelle jääneet käristykset avokätiselle juhlayleisölle. Heikkala on hoitanut seuran meklarin hommia Lenna-isänsä jälkeen.
– Metsästysseuratoiminta on asia, jonka kautta haluan pitää kiinni kotikylästä. Maailmalla ollessa on mukavaa sanoa, että olen jurmulainen. Seuran väki on merkinnyt paljon minun ja monen muun kasvulle. Olen suuressa kiitollisuudenvelassa, kun pienestä pitäen olen saanut olla metsästysasioissa mukana.
– Silloin 1980-luvulla kun hirviliiteriä rakennettiin, olin varmaan haitolla rakennuksella, mutta sain olla mukana. Toivon että tulevaisuudessa kylällä olisi vain yksi metsästysseura ja hirviporukka joka kokoaisi koko kylän yhteen.
– Maa- ja kotitalousseuran naiset eri kyläkulmilta toimivat yhdessä, miksei me miehetkin pystyttäisi samaan metsästysseuratoiminnassa, Heikkala visioi.