Noin 35 vuotta sitten hyppäsin perjantaina Riihimäen asemalta Oulun junaan, päivää ennen muita Viestirykmentin aliupseerioppilaita, joilla viikonloppuvapaa alkoi vasta lauantaina. Käytössä oli ylimääräinen kuntoisuusloma.
Hämeenlinnasta samaan junanvaunun looshiosastoon tuli vanha sotaveteraani, joka näkemänsä perusteella näytti olevan tyytyväinen maanpuolustuksen silloiseen tilaan ja kaivoi laukustaan konjakkipullon.
Alkoi muistelu 40 vuotta aiemmin härkävaunussa tehdystä junamatkasta, jolla ei plyyshisohvilla istuttu. Puisilla ritseillä oli reppu päänalusena. Matkan päämäärää ei lähtiessä tiedetty. Väliin oli juna pitänyt pysäyttää ja juosta metsään pommisuojaan. Toijalasta junaan nousi kyytiin vanha merimies reppu täynnä tuliaisia. Looshissa alkoi kuulaa lentää, torjuttiin sukellusveneitä Suomenlahdella ja väliin pelättiin Tali-Ihantalan tulimyrskyssä.
Raskaan palvelusviikon uuvuttaman nuorimman soturin oli pakko vetäytyä väliasemaan hattuhyllylle jossain Kokkolan tietämillä. Reppu tyynyksi ja unihan se nykäisi – vaikka kaukopartio oli juuri räjäyttänyt Muurmannin radan. Seuraava ääni, joka herätti nykyhetkeen, oli konduktöörin: ”Saavumme Kemijärvelle.” Niin kävi, että piti nousta etelän junaan. Se saapui Oulun asemalle samaan aikaan kuin juna, jolla tulivat etelästä lomilleen muutkin aseveljet.
Maailman rautateiden on sanottu muodostuneen 1800-luvun teollisen vallankumouksen seurauksena. Enemmän ovat kuitenkin vaikuttaneet sotilaspoliittiset tekijät. Ratoja on rakennettu ja jätetty niiden vuoksi myös rakentamatta. Maailman rautatieverkosto on luotu kuljettamaan sotilaita. Puhtain esimerkki löytyy läheltä: saksalaisten 1942–44 Hyrynsalmelta Kuusamoon rakennuttama 71,6 kilometrin kenttärata.
Suomen rataverkkoa alettiin rakentaa 1860-luvulta lähtien suuriruhtinas Aleksanteri II määräyksestä. Taloudellisten seikkojen lisäksi syyt olivat sotilaalliset. Rataverkon avulla tsaari vakiinnutti valtaansa maassa, joka vielä reilut 50 vuotta aikaisemmin oli kuulunut ruotsalaisille. 1886 Pohjanmaan rata ylsi jo Ouluun. 1903 rautatie saavutti Tornion ja 1909 Rovaniemen.
Samoihin aikoihin paikallishaaveissa oli saada rautatie Oulusta Pudasjärven kautta Kuusamon ja sieltä aina Vienan Kemiin saakka. Rakentamiselle olisi ehkä ollut taloudellisia, muttei sotilaspoliittisia tarpeita – minkä takia rata jäi rakentamatta.
Maailmanpolitiikan kiristyessä 1900-luvun alussa alettiin tutkia useita vaihtoehtoja Jäämeren yhteyden saamiseksi. Suomesta Norjaan linjatut vaihtoehdot saivat väistyä maailmansodan syttyessä.
Puhtaasti sotilaspoliittisin perustein alettiin 1915 rakentaa Muurmannin rataa. Sodan kirittämänä 1 452 kilometriä kiskoja saatiin liikennöitävään kuntoon kolmessa vuodessa.
Uusia ratahankkeita on taas suunnitteilla insinöörien ja ropelihattujen työpöydillä.
Jäämeren yhteyksiä on kartoille piirrettynä useampia vaihtoehtoja ja onpa pari viritystä meneillään Suomenlahden alituksellekin.
Taloudellisista kannattavuuksista ja ympäristövaikutuksista on hyvinkin erilaisia mielipiteitä, joiden perusteella hankkeet saattavat jäädä jahkailun asteelle.
Sotilaat eivät ole kuitenkaan vielä sanoneet sanaansa. Historia toistaa itseään.
Maailmanpolitiikan jälleen kerran kiristyessä, saattaa uusille rautateille tulla vielä tarvetta.
Juha Hagelberg