Aamuinen usva pellon piirteet peitti,
viherkasvien oksissa näkyi särkyvä seitti.
Lintujen viserrys korvissamme kauniisti soi,
kesä kuvansa vihreänä eteemme toi.
Mielemme kirkkaammin tässä hetkessä kulkee,
pääskynenkin poikasensa vielä pesään sulkee.
Onkimiehen kulkusuunta vesille vie,
itikkojen ininä vai mikä lie.
Häiritä sen ei anneta kesän rauhaa,
taaempana pieni koski vaahtona pauhaa.
Allakka kesän juhlan pian näyttää,
rakkaimmat paikat juhliva kansa hiljalleen täyttää.
Taitekohdaksi juhannusta ehkä sanotaan,
kesälomat silloin alkaviksi anotaan.
Akkuja ladataan kuukauden päivät,
unohdetaan näin kaikki huolen häivät.
