Tänä vuonna juhannusaatto on perjantaina 19.6. ja juhannuspäivä lauantaina 20.6. Kesäpäivänseisausta vietetään 21.6. Kesäpäivänseisauksen aikaan päivä on pisimmillään.
Juhannuksenvieton juuret ulottuvat vanhaan eurooppalaiseen valon ja hedelmällisyyden kesäpäivänseisauksen aikaiseen juhlaan.
Juhannusta vietettiin Suomessa alun perin Ukon juhlana sadon ja hedelmällisyyden varmistamiseksi.
Keskikesällä kukkalajit ovat runsaimmillaan ja kasvit ovat saavuttaneet täyteläisyytensä ruvetakseen muodostamaan hedelmää.
Kasvuvoimaa hankittiin naapurin viljaisilta pelloilta siirtämällä kasvinosia tietyin menoin omalle pellolle. Näin menestys ja onni siirtyivät mukana.
Perinteisesti juhannuksena on ollut tapana koristella ympäristöä.
Länsi- ja Pohjois-Suomessa tehtiin ennen pihalle nuorista koivuista erityisiä lehtimajoja.
Ennen vanhaan koristeltiin juhannukseen myös huoneet, tupa, ja makuuaitat aina ullakkoa myöten.
Lattioille levitettiin haavan ja pihlajan lehtiä, sekä kuusenkerkkiä, jotka tuoksullaan sulostuttivat suvea myös sisätiloissa.
Seinillekin saatettiin kiinnittää parhaillaan kukassa olevia tuomenoksia ja ikkunoille kieloseppeleitä.
Juhannuskoristeet syötettiin myöhemmin karjalle hyvän onnen tuottamiseksi.
Nykyjuhannukseen kuuluu yhä perinteitä, vaikka useista maatalousyhteiskunnan aikaisista tavoista onkin luovuttu.
Juhannuskoivut nostetaan yhä vieläkin ovenpieliin, mutta pihaan pystytettyä hoikkaa oksittua ja kuorittua juhannuskuusta harvemmin näkee enää missään.
Pohjois-Pohjanmaalla oli tapana panna keskelle pihaa juhannuskuusi. Puun keskivaiheille jätettiin muutama oksa paikoilleen ja latvus seisoi kuusennokassa koskemattomana.
Lapset nauttivat kiipeilystä kuoritun puun kiiltävän liukasta pintaa pitkin.
Suomalaiseen juhannukseen kuuluvat kuitenkin yhä kiinteästi esimerkiksi juhannussauna tuoreine vastoineen, koko kansan juhannustanssit ja juhannuskokko.
Erilaiset uskomukset ja taiat liittyivät muinoin juhannukseen. Niillä pyrittiin varmistamaan tuleva sato ja naimaonni.
Juhannusyönä naimahaluiset tytöt kierivät alastomana poikatalojen ruispellossa niin, että yökaste jäi iholle. Kasteen uskottiin kaunistavan kasvot poikamiehille mieluisiksi.
Tyynyn alle pantiin yöksi esimerkiksi nelilehtinen apila tai yhdeksällä heinällä sidottu kukkaseppele, jotta se oikea yön aikana näyttäytyisi unessa.
Myös lähteestä saattoi nähdä tulevan puolisonsa, kun sinne katsoi puolen yön aikaan alastomana.