Joulu on peruttu, kertoo vanha vitsi, jonka mukaan Josef tunnusti. Kaikille muillekaan joulu ei ole aivan itsestäänselvyys. Esimerkiksi kristikuntaan kuuluvat Jehovan todistajat eivät vietä joulua, koska Jeesus käski muistaa kuolemansa, ei syntymäpäiväänsä.
Heidän mukaansa apostolit ja opetuslapsetkaan eivät viettäneet joulua, vaan Kristuksen syntymäjuhlaa alettiin viettää vasta noin vuonna 243 – toistasataa vuotta viimeisen apostolin kuoleman jälkeen. Lisäksi ei ole tarkkoja todisteita siitä, että Jeesus olisi syntynyt joulukuun 25. päivä. Sitä ei Raamatussa tarkkaan kerrota.
Jehovalaiset eivät siis hyväksy meidän perinteistä joulunviettoamme, koska katsovat sen juuret olevan pakanallisissa tavoissa ja rituaaleissa. Ajatus on lähtöisin varhaisten puritaaniuskonpuhdistajien ajatuksista, joissa kirkon ei pitäisi luoda sellaisia perinteitä, joille ei ole perustaa Raamatusta.
Jehovalaisen ajattelun juuret juontuvat 1500-luvulle, katolisen kirkon anekaupan ja lahjonnan aiheuttamaan alennustilaan, jolloin uskonpuhdistajia oli muitakin, kuin paremmin tuntemamme Martti Luther (1483-1546).
1500-luvulla Lutherin aikalainen, ranskalaissyntyinen pappi Jean Calvin (1509-1564) oli yksi muiden joukossa vaatimassa kirkollisia uudistuksia. Hänen mielestään vanha testamentti varoitti omaksumasta pakanallisia tapoja, jollaiseksi hän laski myös joulun.
Calvin ei hyväksynyt sitä, että katolinen kirkko oli muuntanut kaikki pakanalliset juhlapäivät kristillisiksi. Kalvinistinen ajattelu levisi läpi Keski-Euroopan ja saapui aikaa myöten myös Englantiin. Siellä syntyi protestanttinen uudistusliike, joka tunnetaan nimeltä puritanismi.
Vahvimmillaan suuntaus oli pääministeri Oliver Cromwellin (1599-1658) aikaan. Parlamentti sääti lain, jonka mukaan joulupäivän piti olla katumuspäivä eikä veruke perinteiselle juopottelu- ja ylensyöntijuhlille.
Englannin parlamentti näytti esimerkkiä ja alkoi kokoontua tarkoituksellisesti 25. joulukuuta. Papit, jotka saarnasivat Kristuksen syntymää, saattoivat joutua vankilaan. Tavallisen kansan keskuudessa kieltoa ei kuitenkaan noudatettu ja joulua juhlittiin entistä sinnikkäämmin.
Niinpä parlamentti kielsi joulunvieton kokonaan vuonna 1652. Lontoon kaduilla partioi aluksi joulupoliisi, mutta kun se ei saanut juhlijoita kuriin, tarvittiin apuun armeijan sotilaita. Vankilatuomion uhallakin suurin osa kansasta juhli joulua kuten ennenkin.
Tilanne kärjistyi lopulta niin, että maa syöksyi pitkään sisällissotaan, jonka voittivat joulun vastustajat. Vasta Cromwellin kuoltua, englantilainen yhteiskunta alkoi uusiutua perinpohjaisesti.
Yhteiskuntarauhan takia kaikki aiemmat joulunvastaiset lait kumottiin 1600-luvun lopulla. Englantilaiset saivat jälleen juhlia joulua kuten ennenkin.
Joulunviettokielto oli kuitenkin jo levinnyt tiukkapipoisten puritaanien mukana Amerikan mantereelle. Vuosina 1659-81 joulunvietto oli kiellettyä Uuden-Englannin Massachusetts Bayn siirtokunnassa.
Lakia rikkovat joutuivat maksamaan sakkoja. Kielteisesti joulunviettoon suhtauduttiin osin myös Delawaren, New Jerseyn, New Yorkin ja Pennsylvanian siirtokunnissa.
Britannia ja sen siirtomaat eivät suinkaan olleet ainoita joulukielteisiä seutuja. 1500-luvulla kalvinistit kielsivät joulun ja kaikki muutkin ”epäuskonnolliset” pyhät esimerkiksi Sveitsissä.
Viimeksi joulunvietto on ollut kiellettyä Albaniassa. Kommunistijohtaja Enver Hoxha (1908-1985) julisti 1967 maansa ateistiseksi valtioksi, jossa ei kristillisiä juhlia suvaittu. Joulun sallittiin vasta viisi vuotta diktaattorin kuoleman jälkeen 1990.
Likeltä on siis liipannut, että meidänkin jouluperinteemme olisivat jääneet syntymättä. Calvin halusi poistaa kirkosta kaiken, mitä Raamattu ei määrännyt. Luther puolestaan säästi suurimman osan siitä, mitä Raamattu ei suoranaisesti kieltänyt.
Martti Luther rakasti joulua. Hän oli joulun teologi, joulun saarnaaja ja joulun virsirunoilija. Hän sanoitti esimerkiksi kaikkein tunnetuimman jouluvirren: ”Enkeli taivaan lausui näin”. Jouluna 1534 kirjoittamansa virsi soi tänäkin jouluna luterilaisissa kirkoissa ympäri maailman.