Työttömien määrä Suomessa on jo huolestuttavan suuri. Se saa aikaan moniongelmaisuutta epäinhimillisellä tavalla.
Harmittaa katsoa joidenkin työmarkkinajärjestöjen näennäisneuvotteluja ja omaan pussiin vetämisiä aidan molemmilla puolilla. Kun työtön laskee eurojaan tarjousruokien ostoon, jotkut neuvottelevat työajan lyhentämisestä, viikonlopputöistä, lomista ja eläkeiästä.
Joidenkin tavoitteena näyttää olevan työstä vapaaksi pyrkiminen. Ei sitä oikea työtön ymmärrä, kun hänellä ei ole työtä eikä työaikaakaan, ei viikonlopputöitä, ei lomia eikä lomarahoja. Eikä kerry eläkettäkään. Mitä tämä kaikki oikein maksaakaan?
Vaikuttaa, että kovaa työtä ylistävät ne, joiden kädet eivät koskaan ole olleet rakoilla. Kaikki haluaisivat kuitenkin lisää palkkaa. Ei aina muisteta sitä, että toisen palkankorotus on toisen hinnankorotus. On siinä päättäjillä taiteilemista.
Onneksi yhteiskunta pitää huolta työttömistään ja työttömyyden takia syrjäytyneistään. Totesin sen muutama päivä sitten.
Oulun Rotuaarilla vanha tuttavani, pankkiasiakkaani vuosien takaa, istuskeli penkillä. Oli hyvällä tuulella. Näki minut ja huiskutteli lähemmäksi.
”Ottaako pankinjohtaja kulauksen terästettyä, kun naama on niin happaman näköinen.” Hän kaivoi povitaskustaan pullon. Olisi tarjonnut minullekin.
”Tämä se nostattaa suupielet ylöspäin. Ei sinulla olisi antaa kymppi pari.” Toivottelin hyvää päivän jatkoa.
Kaveri oli ryypiskellyt jo vuosia. Ihme, että oli vielä tuossakin kunnossa. Ei valitellut osaansa. Yhteiskunta piti hänestä huolta.
Hän oli aikoinaan rakennuksille haluttu ammattimies. Monet ongelmat alkoivat työttömyydestä. Neuvoin häntä nostamaan eläkkeensä oikealla ajallaan, eikä vekselillä ennakkoon. Silloin vekselit olivat yleisesti pankkien lainavalikoimassa.
”Jos minä kirjoittaisin shekin, pankinjohtaja saisi shokin.” Se oli vastaus.
Sosiaaliturvalla on myös passivoiva vaikutus. Jos ei ole ihan pakko tehdä työtä, voi vaikkapa juopotella niin kauan kuin on rahaa ja terveyttä. Voi istua vaikkapa Rotuaarin penkillä ja huudella ohikulkijoille. Tämäkin on sitä hyvinvointia.
Sitä kait on myös se, että nykyinen työmarkkinajärjestelmän viidakko estää maahanmuuttajien työllistämisen useiksi vuosiksi. Varmaan monet maahanmuuttajat ehtivät jo eläkeikään ennen kuin systeemi sallisi heidän työllistyvän. Parasta kuitenkin olisi, jos kaikilla työhön pystyvillä olisi työpaikka.
Nokian menestymisen myötä syntyi aikoinaan harhakuva, että Suomella on varaa kaikkeen. Rakennettiin sellainen julkinen sektori, johon meillä ei ikinä tule olemaan varaa. Sen kanssa nyt kärvistellään, kun kukaan ei luopuisi eduistaan.
Mutta joka tapauksessa: ”Julkisen vallan on edistettävä työllisyyttä ja pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön. Jokaisella on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon.”
Näin todetaan perustuslaissa.